lauantai, 8. joulukuu 2012

Uintiprojekti

No niin, lienee taas kirjoituksen paikka pitkästä aikaa. Kuten tässä viimeksi kirjoitin, lihoin (noh - ei se nyt niin dramaattista ole, eli ehkä on parempi sanoa "puin päälle") kotimaanreissulla reilut 2 kiloa. Enkä ole millään onnistunut saamaan ne pois. Nyt rupesin miettimään tilannetta ja totesin, etten todellakaan yrittänyt tarpeeksi - liikuin miten sattuu (tarpeeksi jokapäiväisen liikunta-annoksen kannalta, liian vähän sen kannalta jos haluaa pudottaa jotakin ylimääräistä) enkä jaksanut olemaan herkuttelematta. Nyt siis päätin ottaa taas itseäni niskasta kiinni ja aloitin ankaran ("ankaran") kurin muutaman viikon (pitää katsoa, paljonko se vaatii). Eli mahdollisimman vähän herkkuja ja mahdollisimman paljon liikuntaa.
     Ja siitä sujuvasti seuraavaan aiheeseen: aloin vihdoinkin käydä uimassa. Siis - eilen kävin ensimmäisen kerran ja tänään toisen, huomennakin olisi tarkoitus käydä. Ja jatkossakin mahdollisimman paljon, mitä töiltä ja muilta "kotiprojekteilta" ehdin. Se on nimittäin viimeaikainen haaveeni: kun en piilareitten takia oikein koskaan pystynyt kunnolla uimaan, en myöskään päässyt uinnin makuun. Nyt voin vihdoinkin uida niin paljon kuin haluan, kun ei enää tarvii käyttää piilareita eikä silmälaseja, ja aion ottaa kaiken ilon irti! Vedessä on niin mahtava olla! Ja haluan kanssa oppia kunnolla uimaan. Pienenä opin jotenkuten rintauintia, eli pysyn pinnalla mutta väsyn tosi nopeasti eikä tekniikkani ole kummoinen. Siksi päätin käydä aikuisten uimakoulun, haha! Tarkoituksena olis oppia oikea tekniikka, eli hengittää oikein, oikeita asentoja ym. sekä muutamien uintityylien alkeet. Kurssi alkaa tammikuussa, mutta aion siihen asti käydä itsekseni uimassa ihan vain sen ilon takia. Tämmöstä tälla kertaa!:)
Lähettänyt: kyra_sisko - 8.12.2012 klo 17.13
Tunnisteet:

sunnuntai, 28. lokakuu 2012

Lenkeillään kylmällää säällä

     Tuossa pari päivää sitten vihjasin että palkitsin itseäni shoppailemalla enkä sitten muistanut siitä avautua, joten korjaan nyt tämän asian: silloin tiistaina siis kävin suosikkikaupassani ostamassa tekniset alusvaatteet. Seuraavana päivänä ihan sattumalta tuli k.o. kaupasta tekstari (olen ilmeisesti niitten kanta-asiakas), että "tälla tekstarilla sunnuntaihin asti 25% alennusta kaikista tuotteista". Noh - sehän on selvä että piti sitten käydä hakemassa vielä toinen alusvaatesetti ynnä pari muuta urheiluasustetta. Kyllä sinne kaupaan pari kolme sataa jäi.
     Ja tänään siis kävin ekan kerran lenkillä uudet alusvaatteet päällä. Mittari näytti -1 kun lähdin, päälläni oli siis pitkä alusvaatesetti, pitkähihainen juoksupaita, tavalliset jumppahousut (ei elastiset juoksuhousut eikä mitään muutakaan hienoa), huppari ja päässä huivi plus normihansikkaat. Kuvailen vaatetustani näin tarkasti ihan itseäni varten, se auttaa järjestämään ajatuksia siitä minkälainen vaatetus sopii minkälaiseen keliin - koska ei ole aiempaa kokemusta, pitää vähän kokeilla mikä toimii. Oli ihan huippua! Noi alusvaatteet on todella hyviä, laadukkaita ja tuntuu tosi mukavalta iholla. Kylmää ei ollut yhtään, pitää vain miettiä onko tuollaisessa vaatetuksessa sitten tarpeeksi tuulisuojaa. Mutta huomasi selvästi etten käynyt lenkillä reilut kaksi viikkoa! Olin kuolla jo matkan puolivälissä.
     Karkotuksessa lihoin reilut kaksi kiloa (tänä aamuna koitti totuuden hetki puolentoista vaakattoman kuukauden jälkeen), joten nyt pitäisi alkaa taas pitää armotonta kuria. Toivottavasti sää pysyy lauhana mahdollisimman pitkään, luulenpa ettei enää liioin huvita juoksulenkit jos lämpötila laskee miinus kympin alle... vaikka olis kuinka hienot alusvaatteet! Ja aion myöskin aloittaa kahvakuulailua, jos sille nyt riittää aikaa, toivottavasti riittää. Ja sitten kuukauden päästä pitäisi olla jo mahdollista (=sallittua) uida, sitäkin odotan kovasti. Haluaisin nyt tosissani alkaa uintiharrastuksen, kun vihdonkin pääsee uimaan niin paljon kuin lystää eikä tarvii miettiä piilareita. Tämä siis jos rahatilanne sallii, ei ne uimahallit ilmaisia ole. Kovasti olisi taas kaikkea mielessä!
     Joo ja muuten (nyt tulee hyvin henkilökohtainen avautuminen): oli aivan TAIVAALLISTA palata kotiin! Mulla on todella ihana mies, joka tuli mua vastaan kentälle myöhäisestä kellonajasta huolimatta ja joka oli siivonnut ja kuurannut ja järjestellyt asuntoa ihan vain minua varten ja joka sanoi ääneen että on ollut ikävä ja on kiva että oon takaisin vaikka onkin suomalainen. Kai sen saa tänne kirjoittaa vaikkei hän tätä blogia lue (ja totta hitossa saa, täähän on MUN vuodatuspussi!). Olen kaikista huolista huolimatta hyvin hyvin onnekas ja onnellinen ihmisyksilö!
Lähettänyt: kyra_sisko - 28.10.2012 klo 20.17
Tunnisteet:

perjantai, 26. lokakuu 2012

Kotiin!

     Heipparalla, tämä mimmi vaihtaa maisemat!
     ...Tosin vasta illalla, mutta nyt aamiainen, sitten loput pakkaamiset, sitten lähtö kaupungille, jolloin ohjelmassa pieni (ikkuna)shoppailu ja lounas sushi-ravintolassa. Joten eiköhän nää viimeiset tunnit ennen lentoa taitu ihan mukavasti! Wohoo! Olen niin iloinen siitä että pääsen kotiin, etten jaksa päivitellä edes viimeisestä tarkastuksesta silmäklinikalla. Ehkä myöhemmin sitten. Hih!
Lähettänyt: kyra_sisko - 26.10.2012 klo 11.05
Tunnisteet:

maanantai, 22. lokakuu 2012

Karkkilakkoilijan huolia

     No, ei ole ihan osuva tuo otsikko, kun en enää ole karkkilakossa vaan pidän karkkipäiviä, mutta kuitenkin. Ulkona on niin ankeeta - ja niin on täällä sisälläkin - että päätin ensin tulla tänne vähän avautumaan, ennenkuin kerään sisua ja ryhdyn hommiin.
     Kylläpäs jäi taas harmittamaan kun ei mennyt karkkien syönti ihan putkeen viikonloppuna! Lauantaina, so. virallisena karkkipäivänä, tuli syötyä pelkästään ja ainoastaan (tähän en kuitenkaan laske kolme hillitöntä piirakkapalaa - kyllä, sitä samaa piirakkaa jonka isoveli toi viikko sitten ja jota oli VIELÄKIN jäljellä, vaikka söin sitä tunnollisesti joka päivä) yksi suklaapala, ja sekin vain siksi kun halusin maistaa ihme tummasuklaa kirsikkakastike-chilli-täyte yhdistelmää.
     Noh - eilen käytiin isoveljeni kanssa kaupungissa vähän shoppailemassa ja paluumatkalla siinä iltayseiskan maissa päätin, että pidän sittenkin sen karkkipäivän jota ei tullut pidettyä lauantaina. Pistäytettiin siis ostarilla, jossa sijaitsee Lindt-suklaan erikoispuoti. Ostin sieltä ihanan uutuuden (se on tää Lindor-pallo valkoisena sitruuna- ja limetäytteenä), ja sitten hain vielä ruokakaupasta sipsejä. Niitä heti kaksi pussia, kun oletin että jaan niitä isoveljen kanssa.
     Isoveli kuitenkin osoittautui edesvastuuttomaksi roistoksi eikä suostunut syömään tarjoamiani sipsejä. Ja minä onneton en pystynyt syömään sitä helkutin pussia yksin! Siis se oli (paikallisissa olosuhteissa tavallinen) 77 gramman pussi, enkä minä pystynyt syömään sitä loppuun. Puhumattakaan nyt siitä toisesta pussista. Entä miten hienon suklaan on käynyt..? Laskin kaksi ja kaksi yhteen ja tuloksena oli että joudun viemään suklaat koti-Suomeen, ellen tuhoa niitä heti, koska kotiinpaluu on perjantaina ja seuraava karkkipäivä luonnollisesti vasta lauantaina. Tuo ei kuitenkaan ollut ihan suunnitelmien mukaista, joten vedin vielä illalla klo yhdentoista maissa väkisin kolme suklaapalloa enkä enempää jaksanut. Yöllä sitten heräsin muutamaankin otteeseen siihen, kun mahassani velloi ja myllersi aurajuustosipsi-valkosuklaalimesitruunamössö. Herkullista!
     Ja tulos..? Pahin mahdollinen: pöytälaatikossa yksi vajaa ja yksi avaamaton sipsipussi ynnä avattu suklaapallopaketti, joista yhtäkaan en aio raahata Suomeen. Vääjäämätön seuraus tässä taitaa olla se, että pidän tänään ylimääräisen karkki- ja sipsipäivän. On toki pieni mahdollisuus, että löydän jostakin tarpeeksi itsekuria että lahjoitan herkut pois, tai edes jaan niitä jonkun kanssa, mutta siitä en ole yhtään varma!
     Ja sitten vielä pieni avautuminen shoppailutuskasta: rakastuin eilen ensisilmäyksellä ihanaan rannekelloon, joka oli törkeen kallis ja AIVAN MIELETTÖMÄN VASTUSTAMATTOMAN PARAS! (Tähän välliin haluan painottaa että vihaan sitä kun käytetään isoja kirjaimia ja paljon huutomerkkejä... siitä näkyy miten ihana tuo kello mun mielestä oikeasti oli!) En ostanut sitä loppujen lopuksi vain sen takia, että se oli minun ranteelle vähän liian iso mikä ei välttämättä näyttänyt kauhean hyvältä. Mutta harmittaa kyllä VALTAVASTI, koska rakastan sitä kelloa intohimoisesti varaan elämäni loppuun saakka. Voi, miksi minulla ei ole paksumpi ranne?! Tai miksi siitä kellosta ei ole olemassa pienempi versio!? Ja jotta arvoisa lukija saa vähän ideaa meikäläisen muotimausta, tässä kyseinen rannekello on!
Lähettänyt: kyra_sisko - 22.10.2012 klo 09.32
Tunnisteet:

lauantai, 20. lokakuu 2012

2 pv jälkeen

     Jahas, oisko nyt sitten sen luvatun päivityksen paikka? Ilmeisesti leikkaus meni sikäli hyvin, että kykenen kirjoittamaan, haha. Olen nyt kuitenkin suht vahvasti likinäköinen, joten koneella kirjoittaminen käy lievästi haasteelliseksi. Pahoittelen siis mahdollista tavallista suurempaa virheitten tiheyttä!
     Ensinnäkin kiitos Possumunkille tsemppauksesta!:) Tarvitsin kyllä joka ikisen. Enpä viitsi tänne ihan sitä leikkauksen kulkua kuvata, jospa täällä vaikka vierailis joku joka kanssa aikoo silmäleikkaukseen. No ei... Siis olihan se aika kamalaa, mutta pikemminkin henkisesti kuin fyysisesti. Ennen leikkaussalille menoa sain (saatiin kaikki) diapamin tapaista rauhoittavaa lääkettä, se olikin varmaan tarpeen. Ja sitten salilla sain syliin semmosen mielettömän ison pehmokoiran :) sekin oli todellakin tarpeen. Sitä sitten siellä silittelin ja puristelin, kun mun vasenta silmää runneltiin ja pahoinpideltiin noin 100 kertaa pahemmin kuin edellistä eli oikeaa silmää jota leikattiin ekana. Epäilen että tämän kovakouraisen käsittelyn seurauksena (sen syytä en tunne) mun vasen silmä onkin nyt huonommassa kunnossa.
     Kuten jo mainitsin, olen nyt siis likinäköinen mikä on jännä, koska en (ilmeisesti) ole koskaan ennen ollut likinäköinen, jotenka saan nyt ihka uusia elämyksiä tämän tilanteen myötä. Tosin tämä oli odotettavissa ja minua varoitettiinkin että kun poistetaan isot "plussa-vahvuudet", niin se näkö automaattisesti hyppää miinuksen puolelle. Sen pitäisi parantua itsestään nollille ajan myötä, katsotaan vaan miten kauan "ajan myötä" kestää. Vasemman silmän näkö vain on epätarkka, tai siis niin on oikeankin tietysti, mutta jos oikealla silmällä katson tarpeeksi läheltä niin näen sitten ihan tarkasti (eli pystyn esim. nyppimään kulmakarvoja), kun taas vasemman silmän näkö ei ole tarkka missään kohdin.
     Kävin eilen siinä leikkauksen jälkeisessä tarkastuksessa ja kyselin lääkäriltä tästä vasemman silmän tilasta, mutta hän sanoi että sellainen on ihan mahdollinen jollei jopa tavallinen, joten toivon että niin onkin. Vaikka piti olla vain yksi tarkastus leikkauksen jälkeen, niin lääkäri haluaa nähdä mut vielä ens keskiviikkona, ehkä siks ku tietää että lähden sit perjantaina ulkomaille, niin että oltais varmoja että kaikki on suht kohdillaan.
     Silmiin sattuu vähän - ensimmäiset tunnit leikkauksen jälkeen oli yhtä tuskaa, mutta jo illemmalla kipu heltyi. Laitan kaksia eri tippoja ja jännitän satutanko silmiäni jotenkin. Nimittäin sarveiskalvoon ensin leikataan sellainen "tasku", jonka "läppä" nostetaan pois tieltä ja leikataan laserilla sen alta. Sit se laitetaan takas paikoilleen ja se kasvaa taas kiinni. Mutta se tietysti kestää ja silmä on tässä tilassa tosi loukkaantumisherkkä, voi käydä niin että jos vaikka hieräisee silmiä niin se "läppä" siirtyy paikoiltaan tai siihen tulee poimuja, koska se on vain löysästi paikalla, ja sitten se kasvaa kiinni huonosti ja haittaa sitten tietysti näköä. Siksi pelottaa nyt jokainen silmän räpäyskin.
     Pitää siis vain olla todella varovainen ja toivoa, että silmät paranee kunnolla. Meen kohta palkitsemaan itseäni shoppailemalla (taas), kävi näet hassu - tai ehkä lievästi ärsyttävä - yhteensattuma, jonka takia pitää lähteä uudestaan kauppaan. Mutta siitä kerron vaikka huomenna!:)
     Mutta hei - on se mahtavaa kun ei tarvii käyttää piilareita! Jeej!
Lähettänyt: kyra_sisko - 20.10.2012 klo 10.41
Tunnisteet: