No niin, olisiko se postauksen paikka pitkästä aikaa. Viime keskiviikkona kotiuduin kotimaan matkalta. Meni hyvin, pääsin maisteriksi. Kokeesta en todellakaan ole ylpeä - jos tenttaattoreina olisivat tuntemattomat ihmiset, en olisi ikinä läpäissyt. Onneksi siellä oli ihmisiä jotka tuntevat minua, joten pääsin läpi lähinnä ansioitteni ansiosta. Huoh. Mutta graduväittely meni tosi hyvin, sekä gradunohjaajani että opponentti olivat tyytyväisiä ja ehdottivat parhaan arvosanan. Valmistauduin opponentuuriin (ilmeisesti) hyvin ja parhaan arvosanan sainkin.
Muutenkin meni reissu hyvin - ehdin nähdä jonkun verran tuttuja, viettää aikaa sisarentyttäreni (ja toki muun perheen) kanssa ja äidinkin kanssa oli tavallista vähemmän konflikteja. Kai olen ottanut opikseni edellisestä käynnistä, jolloin äiti onnistui soveltamaan minuun henkisen väkivallan taitonsa melko menestyksellisesti. Tällä kertaa siis osasin suht hyvin puolustautua. Harmittaa vaan että on ylipäätään tarvetta moiseen - puolustautua omalta äidiltä peräisin olevaa väkivaltaa vastaan, vaikkakin 'vain' henkistä..
Ehdin myöskin syödä paljon ja hartaasti, ja lihoinkin takaisin noin kilon. Haha. Onneksi tämä nyt oli ihan odotettu, joten ei hätää. On vaan niin vaikeaa päästä takaisin kuriin. Varsinkin kun virallisesti lopetin karkkilakon ja koko edellinen viikonloppu ja puolet viikostakin herkuttelin minkä kerkesin. Nyt menneellä lauantaina siis oli toinen karkkipäivä, joka meni ihan hyvin (söin kohtuudella), mutta sunnuntaina taas herkuttelin vähän turhan liikaakin. Ja tänään sitten alkaa ensimmäinen varsinainen skarpausviikko, jolloin pitäisi pystyä olemaan ilman herkkuja ihan kokonaan (ja jos tämä onnistuu niin seuraa siis karkkilauantai ja 'herkuttelu sallittu' -viikonloppu).
Se on oikeasti vaikeaa. Nyt saa nähdä onko minusta siihen. Jo nyt (maanantai iltapäivällä) mietin mitä kaikkea tekisi mieli syödä, ja mitä pahempaa - mietin, mitä kaikkea kaapeista löytyy mitä voisi syödä. Ja löytyyhän vaikka mitä, koska, kuten tässä jo aiemmin mainostin, pitihän minun tehdä oikein makeis- ja, ehkä tärkeämmin, makuvarastot. Jos arvoisa lukija on tutustunut Sofi Oksasen 'Stalinin lehmiin', niin tässä asiassa samastun päähenkilöhahmoon Annaan täysin!
Itse asiassa olin vähän laiska kirjoittamaan tänne, mutta tämä makeahimotuska toi minut tänne taas vuodattamaan! Josko se vähän auttaisi. Huh hoh.
T. Kyra Sisko
