Eilen minulla oli ensimmäinen tulkkauskeikka. Vain puolitoista tuntia ja sen piti olla helppo - ja tavallaan olikin. Mutta asetelma oli hassu ja koko tilanne jotenkin sekava, joten en osaa sanoa menikö minulla hyvin. Tai on varmaan mennyt suht hyvin siinä mielessä että tilaaja oli (toivottavasti) ihan tyytyväinen, mutta oma tyytyväisyys on eri juttu...

Nainen, jolle minun piti tulkata, nimittäin ymmärsi itsekin suomea melko hyvin, ja puhui sitä suhteellisen hyvin (vaikka välillä oli tuskallista ja hänen viesti epäselvä, mutta huomasi että hän on tottunut kieltä käyttämään ja haluaa käyttää sitä).  En siinä tilanteessa tiennyt pitääkö minun tulkata, mitä pitää tulkata ja mitä ei tarvitse. Suurin osan ajasta olin hiljaa, välillä tilaaja kehotti kertomaan hänelle samaa asiaa vielä kertaalleen omalla kielellään (vaikka nainen sanoi ymmärtäneensä suomeksikin) varmuuden vuoksi, ja kahdesti tai kolmesti tulkkasin naisen puhetta, koska hän ei osannut tarkkaan selittää tärkeää asiaa suomeksi.

Mutta kuten sanoin, tilanne oli outo - välillä minusta tuntui että 'nyt hänen pitäisi kertoa minulle omalla kielellä ja minä tulkkaisin, koska eivät nuo nyt saa sen suomesta selvää' (itsekään en saanut), mutta en kehdannut astua siihen tilanteeseen ja tavallaan käskeä häntä kertomaan omalla kielellä, kun hän kuitenkin puhui tilaajalle suomea, joskin huonoa.. En oikein tiennyt mitä minun pitäisi tehdä, samoin kuin tilanteissa, jolloin hän kovasti nyökkäsi sanotulle asialle mutta minusta tuntui että hän ei kuitenkaan kaikkea täysin ymmärtänyt. Enkä voinut vihjata tilaajalle että 'nyt hän ei ymmärrä', koska sitä hän olisi varmasti ymmärtänyt ja se olisi ollut loukkaavaa.

En sitten loppujen lopuksi tiedä ollenkaan, miten minun osaltani meni. Kun se ei ollut klassinen tilanne 'joku sanoo suomeksi - minä tulkkan - joku vastaa omalla kielellä - minä tulkkaan'. Vaikka se oli minun ensimmäinen tulkkaus, jäi vähän tunne etten oikeastaan päässyt kokeilemaan ja kokemaan sitä asiaa, enkä edelleenkään tiedä osaanko ja onko se minulle sopiva työ. Eli kun ja jos joskus tulee mahdollinen toinen keikka, se tavallaan tulee olemaan taas ensimmäinen.

PS: Naisen - tai oikeastaan naisen lasten - tilanne pani miettimään. Hänen lapsillaan on varsin monikielinen kasvuympäristö: heillä on toiden äidinkieli äidiltä, toinen äidinkieli isältä (ja ne todellakin ovat kaksi totaalisen eri kieltä, yhteistä yhtään mitään kirjoitusta myöten), ja vielä ne joutuu päivittän kommunikoimaan suomeksi, koska käyvät suomenkielistä koulua. Hurjaa!