Rakas lukija!

Olipa kyllä aika odottamatonta, että pääsisin hyppäämään toisen yöhyppyni niin pian ensimmäisen jälkeen. Mutta totta se on! Tämän kauden taivaan sulkemisen yhteydessä nimittäin onnistui. Vaikka se olikin marraskuun lopussa, kelit olivat vielä suopeita ja hyppäsin sinä päivä jopa kolme hyppyä!

Ensimmäinen oli mainio 3-way, josta olin todella ylpeä. Käyttäytymiseni vapaassa oli nimittäin lähes turvallinen, niin etten tuottanut sen suurempaa vaaraa kahdelle muulle kuvion jäsenelle. Toinen hyppy oli ikimuistoinen ja ylitärkeä, koska se oli minun ensimmäinen hyppy kädestä päästettävällä apuvarjolla! Se olikin sellainen, ettei mennyt ihan virheettä, mutta elossa ollaan. Siinä on siis aivan erilainen aukaiseminen ja enpä muista siitä yhtään mitään. Mutta loppujen lopuksi meni hyvin. Lentokin oli ylihuippua, koska varjo oli puolet pienempi kuin mihin olen tottunut. Ja olihan se ihanaa kun veti ohjauspunoksesta ja varjo heti käänsi haluttuun suuntaan, ja jopa nopeastikin. Vau. Laskeutuminen sen sijaan oli vähän kovempi ja suoraan kuonolle. Mutta mikäs siinä, selvisin ekasta normaalihypystäni!

Kolmas oli sitten se yöhyppy. Tällä kertaa tuuli oli rajoissa, ja vaikka hyppäsimme ulos tosi kaukana lentokentältä, suurella varjollani onnistuin liitamaan kentälle asti. Tämä oli varmasti ensimmäinen kerta, jolloin olin onnellinen että minulla onkin näin suuri varjo! Sää oli selkeä ja ne valaistut kylät ja tiet allani, sehän oli maailman kaunein näky! Laskeutuminen oli myös kuonolle, mutta eihän siinä pimeydessä nähnyt yhtään mitään minne laskeutuu ja miten korkealla on. Mutta selvisin siitäkin ja on se unohtumaton kokemus!

Nyt sitten hyppykausi suljettu ja innolla odotetaan sitä seuraavaa!

Terveisin sinun

kyra.sisko