Rakas lukija!
Tässä ensimmäinen päiväkirjakirjoitus. Päätin perustaa sellaisen päiväkirjan, johon kirjaan tämän ”Hunningolla Torniossa”-hankkeen tapahtumia. Kirjoitusten pitäisi olla lyhyitä ja asiallisia, mutta pahoittelen etukäteen koska epäilen, että pystyn kirjoittamaan jotain lyhyttä ja asiallista..!
Ensimmäinen etappi alkoi siis lentoasemalla, josta lensimme Helsinkiin. Tikru oli kiltti ja rohkea eikä yrittänyt päästä kuljetuslaukusta kuin yhden kerran. Lentokorkeus oli lähes 12 kilometriä. Ihan vain mielenkiinnosta otin esiin korkeusmittarin, jonka otin mukaan käsilaukutavaraani, ja katsoin miten se mittaa isossa lentokoneessa. Se näytti jotain 2,3 kilometriä. Ihan hyvä paine koneessa siis.
Helsinki-Vantaa lentoasemalla ei ollut mitään ongelmia, matkalaukuni tuli ylös ensimmäisenä ja Tikrullakin oli kaikki paperit kunnossa, joten lähdimme viipymättä suoraan kaupungille. Asunnon, jossa meidän piti yöpyä kaksi yötä, löysin yllättävän helposti ja nopeasti, se on ihan Rautatietorin lähellä. Raahasin sinne matkalaukun ja Tikrun (voi niitä mukulakiviä!) ja päästin Tikrun pois laukusta. Onneksi sain sille kissanhiekkaa S-marketista, mutta kesti kauan ennen kuin se rauhoittui! Se oli kissalle näköjään iso muutos tällainen matka. Tikru alkoi taas syödä ja käydä vessassa vasta kahden päivän jälkeen – juuri silloin, kun oli taas aika hypätä kuljetuslaatikkoon ja jatkaa matkaa pohjoista kohti. No, sellaistakin sattuu...
Mutta sitä ennen minulla oli vapaa päivä Helsingissä. Voi että tuntui ihanalta olla taas Suomessa! Heti ostin kaikki rakastamani herkut, eli purkin hedelmäkiiseliä, pusillisen irtokarkkeja, lonkeron ja ties mitä vielä! Onneksi oli myös mainiot kelit, aurinkoa ja lämmintä vaikka mereltä välillä tuuli kovasti. Leikin taas pitkästä aikaa turistia ja kiertelin vanhoja tuttuja paikkoja. Kävin myös muutamissa uusissakin, esimerkiksi vihdoinkin menin katsomaan Seurasaaren ulkomuseota. Olipa mielenkiintoista! Mieleen tuli kaikki ne romaanit ja novellit joita olen lukenut, kaikki Linnat ja Järnefeltit ja Lehtoset ja Kivet ja Mukat ja muut, joiden sankarit ehkä elivät juuri tällaisissa taloissa, käyttivät juuri tällaisia astiota ja vaatteita.
Illalla sitten vain laiskottelin asunnossa ja onnellisesti unohdin kaikkea mitä minun oli tehtävä. On se kai joku suojelujärjestelmä aivoissa, joka toimii aina kun nautin vapaasta ja rauhasta, että aivot menevät pois päältä enkä muista mitään velvollisuuksia, tehtäviä eikä muitakaan epämiellyttäviä asioita!d:-)
Seuraavaksi päiväksi en suunnitellut mitään, halusin vain kaikessa rauhassa pakata, mennä sitten vielä vähän kävelemään merenrannalle ja lähteä sitten illalla junalla Kemiin. Ennen ulos lähtöä onnistuin rikkomaan kaverin lasisen teekannun, voi minua! En minä edes kunnolla käyttänyt sitä, halusin vaan kokeilla toimisko se suppilona kun oli pakko saada mehua tölkistä pulloon. Niinpä, oli pakko mennä ulos uutta kannua etsimään! Tuloksena oli puolitoista kiloa meheviä (ekstra makeat!!!) herneitä, kaksi Fazerin suklaapatukkaa, jätti vohvelipakkaus ja neljä uutta CD-levyä. Ostin uuden (tai siis vanhan, mutta hyvän) Apulannan, Nylon Beatin remasteroituja hittejä ja kaksi Lauri Tähkää. Olisinhan minä ostanut kolmannenkin Lauri Tähkän ja ehkä vielä yhden Apulannan, mutta onneksi ei ollut niin paljon rahaa mukana.
Niin, ja sen teekannunkin muistin, vaikka aivan lopuksi...
Sitten vain kotiin, uudet levyt nopeasti siirtää mp3-soitimeen, kissan kuljetuslaukkuun, vain noin tuhannen kerran tarkistaa että kaikki (kotiavaimet, rahat, passi, junalippu, lompakko, mp3, kamera, kännykkä, kissanruoka, kissa itse, kaikki vaatteet ja laukut yms. yms.) on varmasti mukana, ja raahata itseäni kaikkine tavaroineni (painoa yhteensä varmaan noin miljoona kiloa) rautatieasemalle.
Kas, tulipas lyhyttä ja asiallista..! Seuraava jakso pian.
Terveisin
kyra.sisko
