Heihoi,

..ja nyt jotakin vähän normaalisempaa. Sain juuri pro graduni sindotaa väille valmiiseen kuntoon. Ei tunnu missään.. Pitäisi olla iloa, ypleyttä, tyydytystä, helpotusta, voitonriemua ja vaikka mitä, muttei vaan oo. Kun gradunohjaajani mielestä siinä olisi vieläkin niin paljon kaikenlaista korjattavaa, niin tuntuu siltä että koko gradu on täyspa.ka. Ei sen puolen - kyllä siinä korjattavaa varmaankin riittää vielä. Mutta korjailla voisi loputtomiin ja pakko kai sitä johonkin lopettaa, minä päätin että nyt olisi hyvä aika (jo senkin takia että se pitää saada valmiiks vähän äkkiä jotta opponentti kerkee lukea sen ennen väittelytilaisuutta). Mutta se harmittaa, että gradunohjaaja nähtävästi ei tajunnut muutamaa sanoisin aika oleellista ajatustani. Missähän vika..? Se näkyy esim. siitä että hän ehdottaa joitakin "tyylikorjauksia" lauseisiin - paitsi että hänen ehdottamat korjaukset muuttuvat merkitystä ihan täysin, joskus jopa päinvastaiseksi. Se jos mikä mielestäni kielii siitä ettei tyyppi ihan täysin tajunnut mitä yritän sanoa. En sitten tiedä onko kieleni niin epäselkeä, ajatukseni niin sekavia vai miksi minua ei ymmärretä.

Vajaan puolentoista kuukauden päästä (oletettavasti, sillä kotilaitokseni ei vieläkään kyennyt päättämään päätöskokeen päivämäärästä) on tää päätöskoke-väittelytilaistuus-yhdistelmä ja pelkään että joudun siellä kaikkien muitten "tuomareitten" edessä selittämään, mitä oikein tarkoitin (asioita, jotka minun mielestäni käyvät tekstistä ihan selkeästi ilmi - hänen mielestä näköjään ei), mikä tulee olemaan hieman nolo kun voisi ehkä jopa olettaakin että gradunohjaaja on perillä siitä mistä opiskelija graduaan kirjoittaa. Ja nyt sitten pitäisi jaksaa keskittyä lukemiseen siihen päätöskokeeseen, mutten vielä aloittanut. Ehkä huomenna..

Se siitä tällä kertaa.

Kyra Sisko