Ajattelin ensin, etten reagoikaan mitenkään siihen, mitä eilen Kauhajoella tapahtui. Olen kuitenkin sen verran ulkopuolinen, että luulin lievästi surevan asenteen riittävän. Todella surulliset tapahtumat, mutta mitä meitsi sille voi. En minä lahde tuomioita lausumaan, kun eihän minulle koko asia edes kuulu.

No, tänä aamulla se vasta tuli paha olo. Siis PAHA olo. Läksin kotoa töihin ja ensimmäinen seikka, minkä huomasin, oli tangon puolen korkeudella roikkuva suomen lippu. Sillä hetkellä tajusin, etten olekaan niin ulkopuolinen kuin luulin. Eikä ole tottakaan ettei asia kuuluisi minulle. Saatana, eihän täällä ole kyse kansalaisuuksista! Vaan ihmisistä. Joten: suren teidän - ei, vaan meidän! - takia, ihmiset!