Rakas lukija!
Niin, mitä minä halusinkin kirjoittaa..? Kai jotain siitä, mitä minulle kuuluu ja sen sellaista. Lyhyesti ja asiallisesti. OK, voinhan minä ainakin yrittää.
Niin, kaksi ensimmäistä työpäivää on takana. Selvisin tähän asti, joten ehkä selviän loppuun saakka. Ja kai siitä tulee kivaakin, mutta kahden päivän jälkeen en osaa sanoa. Alan pikkuhiljaa koota kaikki mitä tarvitsen ja mitä minulla ei ole. Sitä on aika paljon. Viikon aikana ehdin tuhlata hirveän paljon rahaa, mutta valtaosan tärkeimpiä asioita sain jo. Kissalle ostin Haaparannasta kissanhiekkalaatikon (se raukka ei vielä oppinut osumaan siihen, kun kotona sillä on pramea megavessa, ja täällä nyt ostin sen halvin minkä sain...) ja IKEAsta tyynyn, joka ei ilmeisesti ole mamseli kissalle tarpeeksi hieno. IKEAsta ostin kanssa ISON teemukin (juovatko suomalaiset ihan oikiasti teetä ja kahvia niistä pikkuruisista teema-kupeista???), keittiöpyyhen ja huovan, kaikki yhteensä noin kahdellatoista eurolla. Älyttömän halpa se IKEA ja muutkin kaupat tuolla Ruotsin puolella. En tajua... Mutta tiedän jo, missä käyn kaupassa. En ainakaan läheisessä koomarketissa.
Nyt pitää saada vielä jotain vaatteita, jonkun kotipuvun, tohvelit, hupparin, en tiedä, mutta ainakin jotain lämmintä! Niin, ja kaikki shampoot ja hoitoaineet ja showergeelit, jotka saivat jäädä kotiin kun matkalaukku oli niin painava.
Tiedoksesi, kirjoitin tämän jo muutaman päivän sitten, mutta koska minulla ei vieläkään ollut nettiyhteys, laitan tämän Sinulle luettavaksi vasta nyt. Joo joo.
Olen ollut täällä kolme päivää, mutta tuntuu siltä kuin se olisi ainakin viikko! Tylsää minulla ei todellakaan ollut, vaikka (tai ehkä sen takia) nettiä ei ole. Ehdin aika paljon, esimerkiksi käydä kaksi kertaa pankissa ja kolme kertaa poliisiasemalla. Kävin rekisterötymässä, mutta unohtui passi, joten kävin sitten toisen kerran passi mukanani, ja sitten poliisilta soitettiin että minut on jo rekisteröity vuosien takaa, mikä on kyllä totta. Virkailija sanoi, että saan kaikessa rauhassa käydä hakemassa minun neljäkymmentä euroa, joita maksoin rekisteröitymisestä, ja että voin vain soittaa Nummelaan että paikallinen poliisilaitos lähettää todistukseni tänne. Aika hyvä, ainakin ne neljä kymppiä joita sain takas.
Niin, ja soitin jo ainakin kuusi puhelua, hyi kauhistus! Minä näet vihaan puhelimessa puhumista.. mutta on se kyllä hyvä harjoittelu. Ja sain ihan sattumalta kirpputorilta ihanan kattilan, juuri sopivan kokoisen, joten voin ruveta kokkaamiseen (hähhäh).
Ruotsin puolella kävin myös ruokaa hakemassa. Tunsin itseäni aivan saamattomalta, kun piti kysyä joltakin ukolta mitä oikiasti ostoskoriini panen. Kun valtaosalla tavaroita oli kaikki vain ruotsiksi ja norjaksi kirjoitettu. Päätin ostaa suomi-ruotsi sanakirjan ja oppia ainakin perussanaston. Että ensi kerta tierän panenko koriini hernaripurkin vai kissanruoan. Mieleeni painaa myös se, että varmasti vaikutan äärimmäisen ignorantilta kun kaikki suomalaisethan tietävät ruotsia edes sen verran että pyytävät itselleen suolaista vettä!d:-( Mutku.. se on niin ruma kieli!
Mieli tekee saunaan. Mutta vuoroni on vasta lauantaina (mikä on ehkä mennyttä nyt kun luet tän, mutta minkäs teet), tai siis sillä ehdolla että käyn laittamassa nimeni siihen listaan siellä lauantaihin saakka.
Tällaista siis tänne. Toivottavasti saat seuraavan kirjeen pian.
Terveisin
kyra.sisko