Rakas lukija!

Taas sitten kirjoitan, kuukauden jälkeen. Oon nyt jotenkin kyllästynyt, en tajua miksi meidän laitoksella kaiken pitää olla mahdollisimman paljon hankalaa. Mitään ei toimi, mitään ei luista, koko ajan jotain, vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee ja koko ajan juoksutetaan ihmisiä ovesta ovelle ja aina vaan yhtä tuloksetta. Ja vaikeapa juoksuttaa kun oon kerran Euroopan toisessa päässä eikä sähköpostilla mitään onnistu. Kääk.

Viikonloppuna kävin Torniossa katsomassa kavereita ja paikkoja, joten sentään jotain hyvää. Oli ihanaa olla siellä ja nyt on tietenkin ikävä. Mut minkäs voit. Kiva oli että paluumatkalla oli jo kuuma ja illalla vihdoin riisuin toppatakkini, jes! Tänään sit pärjäsin kokonaan ilman. Ehkä kevät sittenkin tulossa?

Näh, en kai jaksa kirjoittaa enempää. Joskus toiste.

kyra.sisko