Tänään ajattelin (pasuunat soi!).. Eilen kaupassa käydessäni tarvitsin jotakin ylähyllyltä, jonne en yltänyt. Yritin varpaillani seisten sormenpäillä kurkottaa laatikkoa, jossa ko. esine oli, mutten yltänyt millään. Siinä oli hyllyn reunaan kiinnitetty sellainen metallinen este ja ajattelin, nostanpa sen ja yllän vetämään laatikon lähemmaksi tuon esteen alta. Se koko metallinen lista irtosi ja putosi päälleni, osui tosi kipeästi oikeaan poskiluuhuni. Se teki kyllä kipeää ja ajattelin että tältä varmaan tuntuu vaimosta, jonka väkivaltainen mies on vetänyt nyrkillä naamaan. Ajattelin siis kotiväkivaltaa, että tuommosta se varmaan on saada nyrkistä. Minua ei ole ikinä hakattu (ei kotona eikä muuallakaan), kiitos siitä, ja näin silmieni edessä kuvan naisesta jolla on valtava mustasilmä ja kasvot turvonneet ja mustelmilla, olen varmaan joskus nähnyt sellaisen kuvan jossakin lehdessä.Tänä aamuna katsoin peiliin - vaikka eilen poskea pakotti koko loppupäivän ja se oli ja on nytkin kosketusarka, niin poskeeni ei jäänyt minkäänlaista merkkiä tapahtuneesta. Kai se on vähän turvonnut, mutta kukaan paitsi minä ei varmaan huomaisi mitään. Eli koko tämän tarinan pointi on, että jos tuommosen hillittömän painavan metallilistan isku suoraan poskipäähän ei jättänyt mitään merkkiä, niin minkälaisia niitten nyrkki-iskujen on oltava, jotta ne ruhjoo naisen kasvot niin? Siitä opin että naisia kohtaan harjoitettu kotiväkivalta on varmaan paljon kauheampi asia kuin osaan kuvitellakaan.
Toinen asia, jota jäin pohtimaan oikeastaan jo monennen kerran, on internet-keskustelupalstojen vihamielisyys. En vieraile suomenkielisillä keskustelupalstoilla juuri koskaan, mutta välillä puolivahingossa lueskelen keskustelualoituksia joita löytyy suomi24.fi:n aloitussivulta. Sen sijaan joka päivä käyn tietyllä omakielisella keskustelupalstalla. Se on hyvä sellainen, sieltä löytyy paljon eri aiheita ja välillä sieltä haen vastauksia kysymyksiin, jotka heräävät käännöstyön parissa. Sekä suomi24.fi:llä että tuolla huomasin saman ilmiön: kysyjä on tyhmä ja saamaton, vastaaja on fiksu, maailmaa nähnyt ja aina oikeassa. Vaikka vastataan ja autetaan, niin siinä on (lähes) aina sellainen vihamielinen tai halveksiva, alentava sivuvivahde: "Miten voit olla niin tyhmä että sun ylipäätään tarvitsee kysyä niin itsestäänselvää asiaa?" Se on harmi. Mutta kerrassaan mielenkiintoinen ilmiö! Huomasin nimittäin että minullakin on taipumusta vastata tuohon sävyyn muiden esittämiin kysymyksiin. Taistelen kuitenkin sitä vastaan ja aina pyrin vastaamaan auliisti ja ystävällisesti. Tai jätän vastaamatta. Kai tuommoisissakin tilanteissa ihminen oppii jotakin itsestään ja saa mahdollisuuden "kasvattaa" tai "kehittää" itseään parempaa päin.
Toinen asia, jota jäin pohtimaan oikeastaan jo monennen kerran, on internet-keskustelupalstojen vihamielisyys. En vieraile suomenkielisillä keskustelupalstoilla juuri koskaan, mutta välillä puolivahingossa lueskelen keskustelualoituksia joita löytyy suomi24.fi:n aloitussivulta. Sen sijaan joka päivä käyn tietyllä omakielisella keskustelupalstalla. Se on hyvä sellainen, sieltä löytyy paljon eri aiheita ja välillä sieltä haen vastauksia kysymyksiin, jotka heräävät käännöstyön parissa. Sekä suomi24.fi:llä että tuolla huomasin saman ilmiön: kysyjä on tyhmä ja saamaton, vastaaja on fiksu, maailmaa nähnyt ja aina oikeassa. Vaikka vastataan ja autetaan, niin siinä on (lähes) aina sellainen vihamielinen tai halveksiva, alentava sivuvivahde: "Miten voit olla niin tyhmä että sun ylipäätään tarvitsee kysyä niin itsestäänselvää asiaa?" Se on harmi. Mutta kerrassaan mielenkiintoinen ilmiö! Huomasin nimittäin että minullakin on taipumusta vastata tuohon sävyyn muiden esittämiin kysymyksiin. Taistelen kuitenkin sitä vastaan ja aina pyrin vastaamaan auliisti ja ystävällisesti. Tai jätän vastaamatta. Kai tuommoisissakin tilanteissa ihminen oppii jotakin itsestään ja saa mahdollisuuden "kasvattaa" tai "kehittää" itseään parempaa päin.
