Rakas lukija!
Kaksi kupillista teetä on juotu, ulkona sataa vettä, tässä vieressäni irvistelee seminaarityö, jonka sain palautteen kera takaisin toissapäivänä ja joka odottaa korjauksia.. tai miksei sanoa suoraan, melko perusteellista uudeksi laatimista.. joten parasta kai sen sijaan kirjoittaa Sulle!
Ajattelin ihan oikiasti, että tänne pitää kirjoittaa useammin. Yksi kirje per kuukausi, se on kyllä aika surkea suoritus. Pitäisi kai muistaa tän jutun alkuperäistä merkitystä. No.
Niin että mitä uutta? Onhan sitä jonkun verran. Asuntotilanne pikkuhiljaa asettuu, joten minusta ei ehkä tulekaan koditon. Kylläpäs helpottaa. Seuraava positiivinen juttu on, että sain työtä, sellaista joka kuulostaa mielenkiintoiselta, jossa pääsen käyttämään sitä, mitä osaan (eli kieliä) ja (toivottavasti) opin sen, mitä en osaa (nimittäin laskutushommia) ja mitä tärkeintä - se pitää mua elossa. Toivottavasti. Työ alkaa valitettavasti vasta kahden viikon päästä, mikä on tavallaan huono juttu, koska tienaan tietenkin sitä vähemmän. Mutta toisaalta se on ihan kiva, koska ehdin hoitaa kaikki lääkärit yms. ja voin keskittyä kokeisiin.
Blääh, kokeet... Kaksi jäljellä (molemmat lauseoppi, yök) plus se seminaarityö, johon mun pitää tehdä aika laajia muutoksia ja jonka sitten kuiteskin saan takaisin kelvottomana. Mut pakko jaksaa taistella eiks vaan.
Ja ehkä paras uutinen on, että olet tässä kolme päivää sitten luovuttanut käännöksen kustantamolle. Nyt he sitten hoittavat loput.. Toivon vaan etten saa käännöstä takaisin korjauksia varten, sehän tarkoittaisi että se ei ole hyvä.. No, saan nähdä. Ja sitten menee puoli vuotta (tai luultavasti vuosi, mutta se on se kustantamon saamattomuus) ja kirja ilmestyy. Ainakin sopimuksessa lukee, että sen pitäisi ilmestyä vuoden loppuun mennessä (vaikka kuka nyt sellaista uskoisi...).
Nyt tuli taas aurinko esille. Pitäisköhän sitä vähän yrittää sitä seminaarityötä?
Pidä huolta, palataan asiaan!
terveisin
kyra.sisko
