"Meillä ilmeni pieniä ongelmia päätöskokeen aikataulun kanssa. Mikä on sun tilanne? Käykö jos siirretään se koepäivä sen viikon sisällä?" Suunnilleen tällaisen sähköpostin sain tänä aamuna. Siis kamoon..! Hei haloo?! Mä en enää jaksa tätä.. Ihan oikeesti.. APUA! EIKS TÄÄ KOSKAAN LOPU?????

Huomautan, että vihaan sekä isojen kirjainten että huuto- ja kysymysmerkkien liikakäyttöä. Siitä tietää että kun itsekin sorrun sellaiseen, asiat ovat pahasti, ihan tosi.

OK, aloitetaanpa alusta:

• Syyslukukauden aikana (marras-joulu 2011) ilmoitetaan että päätöskoe tulee olemaan seuraavasti: 'Ensimmäinen ajankohta touko- ja kesäkuun vaihteessa, toinen ajankohta kesäkuun loppupuolella. Tarkoista päivämääristä ilmoitetaan myöhemmin.'
  Asun Suomessa, joten suorittaakseni loppukokeen ja saattaakseni näin opiskeluni loppuun minun on matkustettava sinne paikan päälle.
  OK, lasken päässäni: menen tietysti tuohon ensimmäiseen kokeeseen. Ensinnäkin, minulla on joitakin asioita, joita minun on pakko hoitaa viimeistään kesäkuun alussa. On myöskin saatava lisää lääkkeitä, koska ne minulta loppuu - sattumalta ja onneksi, hyvä juttu - myöskin kesäkuun alussa. Sehän sopii täydellisesti: hoidan kaikki asiat, suoritan (toivon mukaan) päätöskokeen ja lähden viettämään kesää.
  
  
• Joskus kevätlukukauden alussa (tammi-helmi 2012) tulee samanluontoinen viesti: 'Ensimmäinen ajankohta touko- ja kesäkuun vaihteessa, toinen ajankohta kesäkuun loppupuolella. Nämä ovat tiedekunnan viralliset ajankohdat. Laitoksemme tarkoista päivämääristä ilmoitetaan myöhemmin.'
  OK, ei mitään uutta. Toukokuun loppupuolella/kesäkuun alussa siis päätöskoe.
  
  
• Maaliskuun 2012 aikana minulle tarjotaan kesätyöt. Alkaa kesäkuun alussa, elokuun loppuun. Mutta kun mulla on se päätöskoe, josta en tiedä vielä milloin se tulee olemaan. Se voi olla toukokuun lopussa, mutta yhtä hyvin kesäkuun alussa. Imoitan myöhemmin.
  
  
• Joskus huhtikuun aikana kysellään uudestaan, miltä minun tilanne näyttää. "Ai sä et tiedä vielä, milloin se sun koe on?" No en.. noloa kuin mikä.. Sovitaan kuitenkin, että jos se koe osuu kuun alkuun, saan aloittaa kesäkuussa vähän myöhemmin, heti kun kerkeän tulla sieltä takas (toivon mukaan maisterina). Huippu homma!
  Suunnilleen siihen aikaan eräs luokkakaverini kirjoittaa minulle tähän tyyliin: "Ssst, älä kerro kenellekään, mutta Rouva XZ (laitoksemme näistä asioista vastaava henkilö) neuvottelee tiedekunnan johdon kanssa siitä, että meillä saatettais pitää sitä toista koeaikaa." Ihmettelen kovasti - mitä ihme huippu salaista tässäkin on? Onhan jo syksyllä ilmoitettu, että tulee olemaan kaksi koeaika..?
  No mutta - eihän se mua edelleenkään liikuta. Minähän menen siihen ensimmäiseen kokeeseen. Mullahan on nyt jo työkin sovittuna, niin että toinen - myöhempi - ajankohta ei kiinnosta minua lainkaan. (Tosin aavistan, että muut luokkakaverit pitävät peukkuja, että saadaan sitä toista koepäivää pitää, koska heillä on gradut pahasti kesken. Toisin kuin meikällä, joka tähtäsi jo edelliseen päätöskoemahdollisuuteen, joka oli tammi 2012, muttei saanut graduaan valmiiksi ajoissa...)
  
  
• Huhtikuun lopussa ilmoitetaan, että "Tiedekunnan johto on hyväksynyt pyyntömme, joten päätöskoe pidetään 26.6."
  Siis..häh? SIIS PERKELE HÄH??????
  Lievästi paniikissa kirjoitan Rouva XZ:lle. "Mitä tuo tarkoittaa? Eikö sitä aiempaa koepäivää pidetäkään?"
  "Joo ei pidetä." Siis WHAT THE FUCK mitä!?
  Kirjoitan takaisin: "Aijaa, sepä hassua. Olen kokoajan ajatellut, että virallinen koepäiväaika toukokuun loppu/kesäkuun alku tulee olemaan jokatapauksessa..? Eihän koskaan missään mainittu, että on sellainenkin mahdollisuus että tulee olemaan VAIN se myöhempi ajankohta..? Minulla on näet sovittu työ, joka alkaa kesäkuun alussa. Tämä on minulle erittäin hankala tilanne."
  "Aijaa, no, mä jotenkin luulin että olet tietoinen siitä että on tällainenkin vaihtoehto mahdollinen. No, taidat olla ainoa, jolle se ei sovi - kaikki muut ovat iloisia, että saavat lisäaikaa. Joka tapauksessa me saadaan pitää vain yksi koepäivä. Pystythän jotenkin järjestämään asioitas?" Ymmärrän, ettei tämä ole kysymys, vaan käsky.
  Ja pystynhän minä. Ihan niin kuin mulla olisi muuta mahdollisuutta. Siis mikäli haluan ikinä valmistua, that is. Ja sepähän se juuri on - ettei koskaan missään yhteydessä ollut puhetta siitä, että sitä ensimmäistä koepäivää (joka on ilmeisesti se virallinen - toisin kuin se toinen - ja koko tiedekunnalle yhteinen) voitaisiin jättää pitämättä. Olisivat edes sen verran varoittaneet! Niin ihmiset olisivat osanneet varautua siihen.
  
  
• Tukahdutan ajatuksiani siitä, miten joittenkin laitosten johtajat ilmeisesti ajattelevat, että kaikki heidän opsikelijat asuvat kotona vanhempiensa elätettävänä eikä heillä ole mitään muita huolia kuin kirjoittaa esseitä ja käydä opiskelijakahviloissa istuskelemassa. Heille ei vissiin tule mieleenkään, että joillakin on vuokra maksettavana, ruoka ostettavana ja muutenkin velvollisuuksia, jotka ehkä rajoittavat kykyä sopeutua joittenkin ihmisten järjettömiin ja koko ajan vaihtuviin vaatimuksiin.
  Menen siis tulevaan kesätyöpaikkaani ja ilmoitan asioiden uudesta käänteestä. Onneksi siellä on huippu pomo, joka suostuu antamaan kolme päivää lomaa (mikä on kolmen kuukauden kesätyöksi aika hyvä). Lennän siis viikonloppuna sinne, tiistaina suoritan (toivon mukaan) päätöskokeeni ja keskiviikkona palaan Suomeen. Torstaina takas töihin.
  
  
• Menettelevä ratkaisu. Se ei kuitenkaan poista tosiasiaa, että minulla on asioita hoidettavana, joita pitää hoitaa viimeistään kesäkuun alussa. Niin, ja ne lääkkeet, tietysti.
  Uhkaavasti hupenevista rahavaroista siis ostan lentolipun ja käyn huhtikuun lopussa hoitamassa tärkeitä asioitani. Saan lääkkeet, onhan sekin jotain.
  Tämä yllättävä ja ylimääräinen matka kuitenkin maksaa mulle varoja, joittenka puuttumista nyt kipeästi huomaan. Joudun elämään kädestä suuhun ainakin heinäkuun alkuun asti, jolloin tulee ensimmäinen palkka kesäkuussa alkavasta kesätyöstä. Lohduttaudun sillä, että on varmasti olemassa ihmisiä, jotka ovat vaikeammassa tilanteessa kuin minä. Kun vaan nyt saan suoritettua tämän päätöskokeen, saan diplomini, saan tittelini eikä minun ENÄÄ IKINÄ tarvitse taistella saamattomia, joustamattomia ja itsekkäitä tuulimyllyjä vastaan.
  

Joten: EI. Ei käy että siirretään koepäivä sen viikon sisällä. Ei todellakaan käy. En aio vaihtaa (jo ostettua ja ilman vaihto-oikeutta, oli tarpeeksi kallis näinkin) lentolippuani, en aio mennä tulevalle työpaikalleni uudestaan nolaamaan itseni ja anomaan lisää lomapäiviä. Ei käy.

Ja jos tämä oli vitsi, niin huomautan että aprillia-päivä on 1.4. Se oli kaksi kuukautta sitten. Joten HAISTAKAA HOME perkeleen tunarit!

Oisi edes jätsiä, jota voisin syödä hermoille.

T. Kyra Sisko