No niin, täällä sitä taas ollaan. Tuon pitkän katkon jälkeen elokuussa, jolloin vuodatus oli kuukauden poissa toiminnasta, en tuntenut tarvetta kirjoittaa tänne. Olin ennen katkoa henkisesti riippuvainen kirjoittamisesta ja se oli auttanut minua pitämään karkkilakkoa ym., mutta kun oli katko, vieroiduin siitä, ja sitten katkon jälkeen ei enää kirjoittaminen kovasti kiinnostanut.
Ehkä nyt taas alkaa kiinnosta... Olen väliaikaisesti maanpaossa enkä tykkää siitä ollenkaan. Ensin oltiin viikon lomalla, minulla on valmistumisseremonia, jolloin sain minun maisteridiploman; se on tietysti joka opiskelijan suuri juhlapäivä, kun on korkekoulu virallisesti käyty loppuun. Se olikin kiva, vasten odotuksia paikalle vaivautui koko perhe, nauttivat tilanteesta ja kaikilla oli hauskaa, jopa meikäläisellä, vaikka olin kyllä jännittänyt osaavatko porukat tällaisessa tilanteessa olla. Ja sitten vain lomailtiin, sekin oli kiva. Keli oli ihana, shoppailtiin ankarasti ja kaikki.
Mutta sitten mies lähti ja minä muutin porukoitten luo, enkä todellakaan saisi valittaa - saanhan olla täällä ilmaiseksi, työrauhakin minulla on suht hyvä. Mutta silti - haluan kotiin. Se ei vain ihan heti onnistu, sillä odotan silmäleikkausta, josta ei ole edes varma vielä pääsenkö siihen. Esitarkastus on ensi torstaina, joten peukkuja sopii pitää. Hirvittää se miten pitkäksi aikaa oikein joudun täällä olemaan! JOS en siihen leikkaukseen pääse - mikä olisi tietysti suuri katastrofi, olenhan säästänyt siihen lähes kymmenen vuotta ja odottanut ja toivonut sitä kovasti! - niin ainakin yksi hyvä puoli sillä on: pääsen heti lähtemään kotiin.
Ja tänne tulin nyt kirjoittamaan siksi kun olen niin ankarasti tylsystynyt. Tekemistä minulla toki riittää: sain uuden teoksen käännettäväksi ja olen oikeastaan kääntämässä tälläkin hetkellä (paitsi etten oikein jaksa, joten kirjoitan blogia), ja ajattelin palata vironkielen opiskeluun, löytänyt vanhoja koulumatskuja ja tuonut viron oppikirjankin tänne. Lisäksi on ties kuinka monta kirjaa kesken, joista yksi sellainen joka pitäisi lukea mahdollisimman nopeasti ja kirjoittaa siitä lausunto, joten tekemistä on. Mieltä vain ei tee ja ikävä painaa. Onneksi on lauantai, niin ei tarvitse potea niin huonoa omatuntoa jos ei saakaan paljon mitään aikaan.
Hyvää viikonlopun jatkoa vaan!
Ehkä nyt taas alkaa kiinnosta... Olen väliaikaisesti maanpaossa enkä tykkää siitä ollenkaan. Ensin oltiin viikon lomalla, minulla on valmistumisseremonia, jolloin sain minun maisteridiploman; se on tietysti joka opiskelijan suuri juhlapäivä, kun on korkekoulu virallisesti käyty loppuun. Se olikin kiva, vasten odotuksia paikalle vaivautui koko perhe, nauttivat tilanteesta ja kaikilla oli hauskaa, jopa meikäläisellä, vaikka olin kyllä jännittänyt osaavatko porukat tällaisessa tilanteessa olla. Ja sitten vain lomailtiin, sekin oli kiva. Keli oli ihana, shoppailtiin ankarasti ja kaikki.
Mutta sitten mies lähti ja minä muutin porukoitten luo, enkä todellakaan saisi valittaa - saanhan olla täällä ilmaiseksi, työrauhakin minulla on suht hyvä. Mutta silti - haluan kotiin. Se ei vain ihan heti onnistu, sillä odotan silmäleikkausta, josta ei ole edes varma vielä pääsenkö siihen. Esitarkastus on ensi torstaina, joten peukkuja sopii pitää. Hirvittää se miten pitkäksi aikaa oikein joudun täällä olemaan! JOS en siihen leikkaukseen pääse - mikä olisi tietysti suuri katastrofi, olenhan säästänyt siihen lähes kymmenen vuotta ja odottanut ja toivonut sitä kovasti! - niin ainakin yksi hyvä puoli sillä on: pääsen heti lähtemään kotiin.
Ja tänne tulin nyt kirjoittamaan siksi kun olen niin ankarasti tylsystynyt. Tekemistä minulla toki riittää: sain uuden teoksen käännettäväksi ja olen oikeastaan kääntämässä tälläkin hetkellä (paitsi etten oikein jaksa, joten kirjoitan blogia), ja ajattelin palata vironkielen opiskeluun, löytänyt vanhoja koulumatskuja ja tuonut viron oppikirjankin tänne. Lisäksi on ties kuinka monta kirjaa kesken, joista yksi sellainen joka pitäisi lukea mahdollisimman nopeasti ja kirjoittaa siitä lausunto, joten tekemistä on. Mieltä vain ei tee ja ikävä painaa. Onneksi on lauantai, niin ei tarvitse potea niin huonoa omatuntoa jos ei saakaan paljon mitään aikaan.
Hyvää viikonlopun jatkoa vaan!
