..sitä on nyt vissiin kolmas viikko. Tosin ei se ole niin juhlavaa kuin miltä ehkä kuulostaa. Viikonloppu oli aika 'villi' ruoan suhteen - viikonloppuna (Pe-Su+Ma) oli kaksi annosta jätskiä, leffailtana popcornia ja koska oli synttärini ja sen lisäksi lätkämestaruus, niin piti tietysti vähän juhliakin. Sain synttärini kunniaksi kaksi lonkeroa ja omasta takaa oli vielä yksi (Vapun jäännöksiä), ja ne sitten kanssa tuhosin. Plus yksi betoni ja kerran tilkka Baileysta. Sekin alkaa olla loppu, kääk. (Kohta lennän taas joten vois kai ostaa uus pullo - paitsi ettei ole varaa, 'onneksi'.) Onneksi kukaan ei ostanut mulle sitä suklaata (eikä karkkeja) synttäriksi, joten ei tarvinnut meittiä kannattaako rikkoa karkkilakkoa. Lisäksi sunnuntaina tein pannaria ja sitä riitti pikkasen vielä maanantaina ja tiistaina.
Mutta kokonaisuudessa olen ihan tyytyväinen - karkit, suklaa ja sipsit jäivät syömättä, jätski viikonloppuna ei mun mielestä ole niin paha juttu, ja popcornistakin oli aiemmin puhe etten sitä aio jättää pois. En usko että sekään on niin paha juttu, kerran viikossa. Tuleva viikonloppu ei tule olemaan yhtä villi - alkoholiin ei edelleenkään ole varaa, pannaria eikä mitään piirakkaa tai vastaavaa en aio leipoa, eikä jätskiäkään varmaankaan tule olemaan, nyt kun ei ole mitään kunnon tekosyyttä tuhlata.:) Nyyh. Hyvä juttu.
Kovasti kyllä tekisi mieli jotakin voisilmäpullaa tai sellasta. Onneksi velvollisuuden tunne pysyy vahvempana kuin pullahimot (toistaiseksi) ja tiedän, että semmosen ostaminen olisi tässä tilanteessa IHAN liian suurta ylellisyyttä.
Ruokapäiväkirjaa olen jaksanut pitää. Muuten - eilen multa jäi lounas syömättä; aamulla olin käynyt normaalisti lenkillä mutta olin sitten poissa yli sen ajan jolloin tavallisesti syön lounaan. Joten oli vasta klo neljä päivällinen ja illalla kävin spinningissä. Sen jälkeen tavallinen iltapala. Ja tänä aamuna lenkillä meinasin kuolla. Pelottavan selkeästi tuntui se puuttuva ravinneannos! En todellakaan yhtään ymmärrä miksei kehoni ota vähän lisäenergiaa siitä pömppömahasta, josta pyrin pääsemaan eroon? Yhtä iso tuo näkyy olevan edelleenkin. Mutta paino oli tänään lenkin jälkeen ennätyksellisen alhaalla, ei ihmettä siinä. (Tiedän kuitenkin edelleenkin että nesteestä on siinä kyse, joten ei hurraamista. Vaan tuntuu se silti paremmalta kuin jos painoa ei olisi tippunut yhtään, kun on kerran urheillutkin ym.)
Neljäntenä päivänä alkavat työt, joten siihen loppuu aamulenkit. Saa nähdä sitten jaksanko käydä iltalenkeillä. Energiaa siihen varmaankin rittää, mutta se on sellainen juttu joka ei sovi mulle sitten yhtään. Aamulla on niin helppo käydä - mutta jos illalla haluaa käydä niin pitää niin tarkkaan suunnitella mitä syö ja mihin aikaan, jotta jaksaisi käydä juoksemassa, ja milloin pitää käydä että ehtii sen jälkeen vielä iltapalaa syödä ja miljoonaa muita asioita; enkä ole varma haluanko uhrata tuolle asialle niin paljon energiaa. Se jää siis nähtäväksi.
