<!-- /* Font Definitions */ @font-face {font-family:"Monotype Corsiva"; panose-1:3 1 1 1 1 2 1 1 1 1; mso-font-charset:238; mso-generic-font-family:script; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:647 0 0 0 159 0;} /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-parent:""; margin:0cm; margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:12.0pt; font-family:"Times New Roman"; mso-fareast-font-family:"Times New Roman";} @page Section1 {size:612.0pt 792.0pt; margin:70.85pt 70.85pt 70.85pt 70.85pt; mso-header-margin:35.4pt; mso-footer-margin:35.4pt; mso-paper-source:0;} div.Section1 {page:Section1;} -->

Rakas lukija!

 

Istuin alas kirjoittamaan taas pitkästä aikaa. Aivot kuitenkin tuntuvat olevan kummallisen tyhjinä. Yritän silti, olen avannut avuksi pullon Battery Juiced -juomaa. Juon sitä ensimmäistä kertaa, ja se maistuu ihan ookoolta. Mutta ostin sen pullon takia, se on musta ja kivan muotoinen. Huomasin hiljattain, että jostain syystä tapaan koota erilaisia kivan muotoisia pulloja.

Minua valtaa lievä haikeus, joka johtunee siitä, että miesystäväni on juuri lähtenyt. Hän kävi täällä vierailulla, mikä oli tietenkin aivan loistava juttu, varsinkin kun näen hänet seuraavan kerran luultavasti vasta kolmen kuukauden päästä, arvoisa lukija varmasti ymmärtää. Joten nyt, kun hän on lähtenyt, elämä tuntuu jotenkin surkealta enkä jaksa tehdä paljon mitään. Päätin, etten teekään mitään vaan lepään tämän päivän. Huomenna sitten yritetään nousta oikealla jalalla ja aloittaa päivän aktiivisesti. Jos se onnistuu, ei luultavasti taas jää ”aikaa” (lue: en viitsi) kirjeiden kirjoittamiseen, joten on se sentään kivaa että kokosin itseäni ja laitankin tänne muutaman sanan.

Entä mitä minulle kuuluu..? Hyvää, kyllä vaan. Olen yrittänyt laiskuudestani huolimatta tehdä jopa vähän työtä ja olen mennyt aika komeasti eteenpäin käännöksessäni. Raaka käännös on valmis ja ”toinen lukeminen” (olen itsekseni antanut nimiä kaikille käännösvaiheille, joiden huomasin työprosessissani esiintyvän) loppuvaiheessa. Sitten enää ”kolmas lukeminen”, ongelmakohtien selvittäminen ja viimeinen hiominen niin että siitä tulisi hyvä! Sitten ei voi enää kuin toivoa, että kirja pian ilmestyisi. Se on hauska, minulla on mielessäni jo ainakin kolme kirjaa, joita voisi kääntää seuraavaksi. Harmi vaan ettei varmaan kukaan ikinä suostuisi kustantamaan niitä. Harmi. Noh, katsotaan.

Olen muuten koulussa aloittanut oman kieleni kurssin – opetan siis omaa kieltäni halukkaille koulukavereilleni. Arvostan niitä sisukkaita seikkailijoita suuresti – kuka nyt tämmöistä kieltä lähtisi vapaaehtoisesti lukemaan!? Kielen opettaminen on kuitenkin aika tuskallista, huomasin etten osaa yhtään. Surullista mutta totta.. Niin, pidin myös kaksi luentoa, aiheena oli maani kulttuuri ja miten se eroaa suomalaisesta. Heh. Minä rajoittuneine näköpiireineni luennoin kulttuurista ja yritin jopa verrata sitä johonkin. Hähhäh. Toivottavasti yleisö tykkäsi!

Tämä lienee kaikki. Nautin nyt viikkoa hiihtolomaa, yritän hyödyntää rauhaa ja hiljaisuutta ja oikeasti tehdä jotain. Toivottavasti pian lisää.

Terveisin

kyra.sisko