Hei taas. En ole varma miten kauan jaksan kirjoittaa, olen näet juuri kirjoittanut kaksi juttua toisena identiteettinäni, joten alkaa vähäsen väsyttää. Mutta tässä taas toimii tämä ns. suojelumekanismi, josta jo kerran kirjoitin. Koska pitäisi tehdä jotain aivan muuta, muttei huvita. Kuin taikatempulla siis yllättäen syntyy parempaa tekemistä.. Kuten esimerkiksi kirjettä Sinulle kirjoittaminen. Niinpä.
Tänään sain mielenkiintoisen kokemuksen, kun kouluun, jossa käyn, tuli vierailulle noin luokallinen opiskelijoita Jämsän lukiosta. Tarkoituksena oli että he näkisivät, miten meillä opiskellaan, ja me juttelisimme heidän kanssa kaikesta mitä tulisi mieleen. Vaikka meitä oli vain kuusi ja yksi professori ja niitä oli ehkä kakskyt ja kaks opettajaa, oli se aika kivaa. Minä kuin odotin, että lukiolaiset istuisivat mykkinä ja tuijottaisivat pulpetteihin, välillä olisi kiusaantuneesti hiljaista ja sillöin tällöin joku opettajista yrittäisi pelästää tilannetta kysymällä jotain typerää. Mutta ei, juttelimme ihan luonnollisesti, lukiolaiset kysyivät kaikenlaista ja olihan meillä hauskaakin. Olin siis aivan hämmästynyt, etteivät suomalaiset lukiolaiset ujostelleet ollenkaan! Ja sitä oli tietenkin mukava huomata.
Niin, eli tämmosta täällä. Ja nyt suihkuun!
T.
kyra.sisko
