Rakas lukija!
Taas on pakko kirjoittaa vähän. Tuli jälleen kerran tarve uskoutua jollekulle ja minne muualle kijroittaisin kuin tänne! No niin, koulussa menee jotenkuten, eilen taas kaksi kirjallista koetta, yksi koe minun tulee kirjoittaa uudestaan. Tai siis – pääsin kyllä läpi, mutta kun on kerran mahdollisuus saavuttaa paremman tuloksen niin aion ainakin yrittää – vaatimus oli vähintään 150 pistettä että pääsisi läpi ja meikä sai 151,5. Olipa surkeeta. Hyvä juttu taas oli että meitä oli vain kaksi jotka pääsivät läpi. Ei hassumpaa!
Joo mutta on muutakin mistä halusin kirjoittaa. Matkustin taas pitkästä aikaa ratikalla keskustan läpi, noin 40 minuutin matka (mistä sainkin sen idean mennä ratikalla metron sijasta?? Metrollahan pääsisi paljon nopeammin! Grrr!), ja vielä just sellaisella vähän niin kuin turisteille tarkoitetulla ratikalla eli sillä, joka tekee reisun kaikkien nähtävyyksien ympäri. Eli turisteja riittää eli ratikka on aina täpötäynnä. Niin tälläkin kertaa. Roikuin siellä vaunun päädyssä kun vaunuun nousi sellainen ihan normaalin näköinen nuori mieshenkilö. Sen läsnäolo tuntui kuitenkin tosi epämukavalta, varsinkin sitten kun hän alkoi lähestyä minua. Muistin vain, miten joskus kauan kauan sitten istuin bussissa matkalla kotiin kun joku jätkä seisoi käytävässä vierelläni ja painautui peniksellään olkapääni vasten. Hyi saatana nämä pervot! Siinä hetkessä jo tunsin miten jotain hipoi reittäni niinku sisäpuolelta ja todella korkealla – katsoin alas ja näin miehen kaden joka suuntasi suoraan jalkojeni väliin! Niin joo, se oli aivan samantyyppinen pervo kuin se, jota juuri muistin. Aina kun ratikka kääntyi ja ihmisjoukko sen sisällä liikahti, jätkä niin kuin nojasi minun suuntaan ja kädellä, joka oli niin juuri sopivasti, yritti huomaamatta koskettaa minua. Aika melkoinen annos adrenaliinia virtasi verenkiertooni! Tulin äkkiä niin vihaiseksi että. Nojasin heti taaksepäin ja ojensin käteni niin ettei jätkä ylettyisi minuun. Katsoin häntä silmiin mutta hän tietenkin heti tajusi että minä tiedän. Eikä hän katsonut minuun vaan katsoi ikkunasta poispäin. Muutin vähän asentoni niin, että jos se yrittäisi uudelleen, polveni olisi juuri sopivasti että potkaisisin hänet kaikella voimallani hänen haarojensa valiin. Oli mielenkiintoista huomata että olipas hyvä juttu että kävin joskus sitten itsepuolustuskursilla. Siellä näet opin muun muassa tähtäämään vihaa ja raivoa haluamaani suuntaan ja nyt olin niin vihainen että suorastaan halusin, että se yrittäisi uudestaan. Olisi varsin mukavaa saada kostoa! Valitettavasti – tai siis luojan kiitos jätkä ei yrittänyt uudestaan vaan jäi seuraavalla pysäkillä ratikasta pois. Niin minäkin ja ulkona, kun jätkä katosi näkyvistä, huomasin vapisevani jännityksestä ja raivosta. Kesti hetken ennen kun rauhoituin!
Hyi saatana nämä pervot vielä uudestaan!
Eli tällaista täällä sitten, täksi päiväksi kai riittää...
Terveisin,
kyra.sisko
