Rakas lukija!
Nyt varmasti olisi viisainta lukea unkarin kokeeseen, joka on torstaina ja jota varten minun on käytävä läpi koko oppikirja. Mutta täällä asunnossani on niin kuuma etten pysty keskittämään mihinkään, joten päätin panna unkarin syrjälle pariksi tunniksi ja palaan siihen illemmalla, kun on viileämpää. Katsotaan sitten onnistuuko illemmallakaan!d:-) (Lue: voi että niin kuuma...! Kiva kun on hyvä tekosyy olla tekemättä mitään!*ilkeä hymy*)
Ja viileetä odotellessani voin ihan hyvin kirjoittaa Sinulle. Tästä sitten taitaa tulla aika pitkä kirjoitus, koska eilen kävin taas pitkästä aikaa hyppäämässä ja oli älyttömän mahtavaa. Hyppäsin neljä hyppyä ja se neljäs oli minun viideskymmenes! Se tarkoittaa puolet matkaa sataseen! Keli oli ihanaa, tai siis oli vähän liian kuuma, mutta minusta se oli parempaa kuin liian kylmä, joten olin tyytyväinen. Tosin ilma oli hirveän kostea ja oli vain ajan kysymys milloin tulee ukkonen, mutta silti se oli mukavaa. Siellä ylhäällä oli kivasti viileetä ja kauniita pilviä.
Tarkoituksena siis oli harjoitella käännöksiä ja liukua ja halusin kovasti tehdä paremmin kuin viime kerralla, kun tein kaiken väärin ja toisinpäin kuin mitä mestari sanoi. Sain taas lainatuksi painoliivit, tälla kertaa vielä painavammat kuin ne viimeiset. Ero oli merkittävä! Tosiaankin, eka kertaa osasin pysyä mestarin tasolla, tai siis hän pysyi minun tasolla eikä pudonnut minnekään! Kai minun pitäisi lihoa kymmenisen kiloa että siitä tulisi kunnon hyppääminen. Tai löytää kevyempi hyppymestari, mutku tämä on tosi mukava ja vielä minun omani..!d:-) Niin tuota, kaikki meni poikkeuksellisen hyvin. Uloshypyt menivät mallikkaasti, 360-käännöksiä osasin jo melko virheettä ja liukukin onnistui aika hyvin. Kerran liu´uin mestaria kohti niin tarmokkaasti, että jouduin hänen ylle, menetin ilmanvastuksen ja putosin mestarin päälle! Se oli minulle aivan uusi kokemus, onneksi jotenkin onnistuin nojata sivulleni etten pudonnut aivan mestarin repun päälle vaan liu´uin sivulle ja pois, joten ei sattunut mitään. Muuten tällainen tilanne on aika vaarallinen, koska jos ei ole ilmanvastusta, ei voi hallinnoida vartaloaan, eikä varmaankaan ole mitenkään mahdollista tehdä mitään. Molemmat osapuolet voivat sitten loukaantua pahasti. Tälla kertaa ei siis sattunut mitään, ja sain sitten maassa neuvoja mitä tässä tilanteessa tehdä, joten seuraavan kerran teen paremmin. Toivotaan.
Sitten varjon varassa lentelin kilpaa pilvien kanssa, mikä oli todella hauskaa, ja sain taas kerran maistaa niiden savuista makua! Onneksi käänsin takaisin lentokentälle niin että oli vielä mahdollista päästä takaisin, en olisi halunnut laskeutua johonkin peltoon ja kävellä sitten kilomterin takaisin kentälle varjo kainalossa, en varsinkaan tällaisessa helteessä! Viimeisen hypyn aikana harjoittelin 90-käännöksiä, tosin aika lailla menestyksettä... Mutta mestari sanoi, että se oli hyvää, joten uskon häntä.d:-) Kaikki laskeutumiset menivat hyvin (eli vastatuuleen, jaloilleni eikä naamalle ja vielä suurin piirtein sinne minne halusin), viimeiseksi laskeuduin jopa määrättyyn alueeseen, johon yleensä laskeutuvat tandemit ja johon en yleensä uskalla pyrkiä, koska en halua olla muille vaaraksi.d:-) Ja viimeinen hyppy oli se viideskymmenes!!! Hiphei, puolet matkaa sataseen takana!
Ukkonen sittenkin tuli, mutta silloin olimme jo pakkaamassa kamoja, joten hyppäsimme vain autoon ja kiitimme kotiin. Olipa ihanan ihana päivä! Eikä kukaan riidellyt kenenkään kanssa eikä mitään! Voi että oli mahtavaa!
Rakas lukija, osaat varmaan kuvitella minkä adrenaliiniannoksen sain.d:-) Toivottavasti kestää ainakin keskiviikkoon asti.
Terveisin
kyra.sisko
