Jätin tosiaan torstaina spinningin väliin ja yritän hoitaa flunssan (tai mikä tauti se nyt onkaan) pois. Olo on jo ihan hyvä, vähän limainen mutta muuten OK. Säikähdin kuitenkin niin, etten uskalla käydä lenkillä ainakaan leikkaukseen asti, mieluummin lihon kolme kiloa kuin asetan leikkauksen uhan alle!
Eilen sitten oli se ihme esitoimenpide, joka kai suoritettiin onnistuneesti. En tiedä yhtään mitä minulle tehtiin, koska lampun vuoksi jolla mulle lähetettiin valoa suoraan aivoihin en todellakaan nähnyt yhtään mitä tapahtuu. Ja onneksi - kiitos puudutustippojen - en tuntentukaan mitään, ei kipua eikä mitään, enkä jälkeenpäin huomaa mitään merkkiä että minulle on ylipäätään tehty jotain. Otan sen hyvänä merkkinä!:) Sain sitten lisää kosteutustippoja ja käskyn laittaa tunnin välein. Helposti meinaa unohtua! Mutta teen parhaani.
Karkkipäivän pidin ilmeisesti eilen, kun vielä iltakymmeneltä mussutin suklaata. Tein sen virheen että söin viimeksi viideltä, sitten kävin kaupungilla kaveria tapaamassa ja kun tulin puoli kymmeneltä kotiin, nälkä oli riipäisevä. Ja kun en halunnut yöksi syödä mitään raskasta sämpylää tms. (koska mitään kevyttä ei sattunut olemaan), niin sellaisessa tilanteessahan on helpoo kurkottaa kättään suklaata kohti. Söin ensin yhden patukan, sitten toisen, sitten kourallisen cashew-pähkinöitä ja sitten vasta totesin, ettei nälkä näillä lähde, jonka jälkeen lämmitin kaksi nakkia.:) Eli todella tehokas ratkaisu taas! Oisinpa heti luovuttanut ja lämmittänyt ne nakit saman tien.
Tänään siis pitäisi pärjätä ilman herkkuja, katsotaan, katsotaan. Onneksi olin niin kiltti sisko ja tytär että annoin suuremman osan suklaastani isoveljelle ja isälle, haha. Nyt jos tulee hairahdus niin se ei voi olla liian suuri!
Ai niin tämänkin vielä halusin kertoa: toivottavasti pidän tänään piilareita silmissäni viimeisen kerran! Niitä ei siis saa pitää noin 3 päivää ennen leikkausta, joten ajattelin antaa sille 4 päivää varmuuden vuoksi. Jospa tänään olisi todellakin viimeinen päivä ikinä!
Eilen sitten oli se ihme esitoimenpide, joka kai suoritettiin onnistuneesti. En tiedä yhtään mitä minulle tehtiin, koska lampun vuoksi jolla mulle lähetettiin valoa suoraan aivoihin en todellakaan nähnyt yhtään mitä tapahtuu. Ja onneksi - kiitos puudutustippojen - en tuntentukaan mitään, ei kipua eikä mitään, enkä jälkeenpäin huomaa mitään merkkiä että minulle on ylipäätään tehty jotain. Otan sen hyvänä merkkinä!:) Sain sitten lisää kosteutustippoja ja käskyn laittaa tunnin välein. Helposti meinaa unohtua! Mutta teen parhaani.
Karkkipäivän pidin ilmeisesti eilen, kun vielä iltakymmeneltä mussutin suklaata. Tein sen virheen että söin viimeksi viideltä, sitten kävin kaupungilla kaveria tapaamassa ja kun tulin puoli kymmeneltä kotiin, nälkä oli riipäisevä. Ja kun en halunnut yöksi syödä mitään raskasta sämpylää tms. (koska mitään kevyttä ei sattunut olemaan), niin sellaisessa tilanteessahan on helpoo kurkottaa kättään suklaata kohti. Söin ensin yhden patukan, sitten toisen, sitten kourallisen cashew-pähkinöitä ja sitten vasta totesin, ettei nälkä näillä lähde, jonka jälkeen lämmitin kaksi nakkia.:) Eli todella tehokas ratkaisu taas! Oisinpa heti luovuttanut ja lämmittänyt ne nakit saman tien.
Tänään siis pitäisi pärjätä ilman herkkuja, katsotaan, katsotaan. Onneksi olin niin kiltti sisko ja tytär että annoin suuremman osan suklaastani isoveljelle ja isälle, haha. Nyt jos tulee hairahdus niin se ei voi olla liian suuri!
Ai niin tämänkin vielä halusin kertoa: toivottavasti pidän tänään piilareita silmissäni viimeisen kerran! Niitä ei siis saa pitää noin 3 päivää ennen leikkausta, joten ajattelin antaa sille 4 päivää varmuuden vuoksi. Jospa tänään olisi todellakin viimeinen päivä ikinä!
