Rakas lukija!
Tässä Sinulle luvattu kirje viimeisestä hyppäämisestä. Sunnuntaina siis lähdin lentokentälle, vielä kuuma A-luokan kelppari taskussa. Tarkoituksena oli harjoitella käännöksiä ja voltteja ja ehkä jotain muutakin. Oli ihanat kelit, aurinkoa ja kaikkea. Ylhäällä oli kova tuuli, joten näytti lupaavalta siihen suhteen, että hyppääjiä tulisi lähteä hakemaan jostain lentokentän ympäriöivistä kylistä monta kertaa.
Ajattelimme hyppymestarini kanssa että olisi ratkaiseva eräs suuri ongelma, eli se, että hyppymestari painaa kerran enemmän kuin minä. Näin on aika vaikeaa oppia vapaassa mitään, koska siihen, että oppii esim. pysymään jonkun toisen tasolla tietenkin tarvitaan pari, jonka kanssa harjoitella. Mutta kun hän putoaa paljon nopeammin koska on paljon painavampi, harjoittelusta ei tule mitään. Ja minä nimittäin tarvitsen harjoitella. Ja paljon. Onneksi sain joltakulta salaisen tiedon, että erään lasnaolevan hyppääjän hallussa on sellaiset painoliivit, joita voi pukea haalarien alle ja siten saada jotain painoa enemmän. Epäröimättä kävin kysymässä kyseiseltä hyppääjältä lainaisko hän liivit minulle. Poika suostui ja minä sain puoli viidettä kiloa lisää painoa.
Ero oli huomattava! Oli paljon helpompaa pysyä hyppymestarin tasolla, tai siis hänelle oli helpompaa pysyä minun tasolla koska se oli hän, joka putosi vieläkin melko paljon nopeammin. Silti oli minunkin tehtävä paljon raskasta työtä. Se vapaan pudotuksen kommenteista, koska muuten olin kaikkien hyppien aikana aikamoinen surkimus. Kolmannen hypyn aikana tein väärin kaikkea mitä voin, ei niin että tekisin virheitä vaan tein vain jotain aivan muuta kuin mistä sopimme lentokoneessa ennen uloshyppyä. Hyvä että lento varjolla meni hyvin ja laskeutuminen vielä paremmin: onnistuin aina laskeutumaan lähellä maalia. Ainakin tästä voin olla iloinen.
Hyppääminen liiveissä oli todella jotain muuta ja teidän jo, että ainoa tapa miten saada parin kanssa hyppäämisestä jotain irti on, että minulla on sellaiset. Asia on näet niin, että minulla tulee varmaan olemaan näitä ongelmia aina. Ellen hyppää jonkun minun kaltaisen tytön kanssa mutta siihen en usko. Ensin minun on opittava kaikki, ja sitä voin tehdä vain hyppymestarin (eli yleensä jonkun ison miehen) johdossa. Nyt on siis hankittava painoliivit. Miten ja mistä, sitä en vielä tiedä...
Yksi mainittava seikka on ehkä myös se, että sunnuntaina hyppäsin kaikki kolme hyppyä korkeusmittari rintahihnaan kiinnitettynä. Halusin nähdä olisiko se minulle ehkä parempi ratkaisu. Kirjoitin Sinulle jo aiemmin että kaikki korkeusmittarit ovat yleensä liian isot kädelleni ja pelkään aina että häviän niitä, tai sitten ne vapaassa kääntyy toisin päin, koska ovat liian löysällä, enkä minä näe niistä mitään. Niin no, tämä rintahihnaratkaisu ei todellakaan auttanut ollenkaan. Oli se kyllä turvallisesti kiinnitetty se mittari eikä voinut pudota, mutten nähnyt mitään tälläkään kertaa. Eli ei tätäkään. Toivon siis edelleen että jenkeistä ostaminen onnistuu.
Se sunnuntain hyppäämisestä. Tai vielä sen verran, että kivaa oli ja uutta opin, vaikka olinkin todella huono melkein kaikessa, mitä tein!
Terveisin
kyra.sisko
