Rakas lukija!
Nyt olisi vähän katkera selitys eilisestä... Eilen nimittäin tein taas kerran retken lentokentälle – edellisen viikon huonojen kelien takia jäi viime viikonloppu väliin. Tarkoituksena oli aloittaa koulutus kädestäpäästettävään varjoon. Eli siirtyä kahva-avauksesta normaaliavaukseen, eli muuttua oppilaasta ”aikuiseksi” hyppääjäksi. (Oppilaspaketeissa päävarjon avauskava löytyy valjaitten etupuolelta, oikealla puolella rinnan alla. Aikuisten paketeilla päävarjo avataan avausvarjon avulla, joka sijaitsee selässä paketin alla eli pakaroitten päällä. Tämä avausvarjo on vedettävä taskusta pakaroitten seudulla ja päästettävä ilmavirtaan.)
Odotukset olivat korkealla, koska minä kärsin oppilaana enemmän kuin muut. Ensinnäkin siksi, että olen jo nyt ”roikkunut kahvasta” turhan kauan, kauemmin kuin muut tuntemani hyppääjät, jotka aloittivat koulutksen suunnilleen samaan aikaan kuin minä tai myöhemmin, mutta ovat siirtyneet kädestäpäästettävään ajat sitten. Minulla on tosin ollut pitkiäkin taukoja kun olin kahdesti puoli vuotta poissa, joten siinä meni melkein kaksi kokonaista hyppykautta. Toinen suuri syy, miksi odotin siirtymistä normaalipakettiin, oli oppilaspakettien koot. Ne kun ovat niin isoja, että meikällä oli aina hyppäämisen jälkeen kaikki lihakset kipeinä pelkästään siksi, että paketti on minulle liian iso ja painava ja istuu huonosti. Odotin, että nyt olisi mahdollista käyttää normaalikokoista pakettia, jossa olisi myös paljon pienempi kupu, joka säästäisi minulta kans turhaa työtä varjon varassa. Opiskelijakuvut kun on niin isoja, että kokemattomien oppilaitten virheet eivät voisi aiheuttaa mitään vahinkoja. Näin ollen ne ovat hitaita ja hankalasti ohjattavia, jos kuvusta riippuu niin pieni paino kuin meikäläinen. Todella kevyelle ihmiselle ne voivat olla jopa vaarallisia, koska voi käydä niinkin ettei hyppääjän paino riitä kuvun täydelliseen täyttämiseen ilmalla. Noh, lyhyesti sanoen: ois ihanaa päästä ”aikuisten” hyppääjien joukkoon!
Valitettavasti, koulutukseni päätyi ennen kuin se olisi ehtinyt aloittaakaan. Kävi näet ilmi, ettei kerholla ole tarpeeksi pienet valjaat! Pienimmät paikalla olevat valjaat olivat liian suuria minua hiukan kookkaammallekin tytölle, joka sovitti valjaat viime viikonloppuna. Sovitin ne kuitenkin kans ja yllätys yllätys, ne olivatkin liian isoja.d:-( Silleen että olkaimet ja rintavyö olivat OK, mutta reisivaljaat olivat liian löysiä. Lisäksi yletin paketin alla olevaan avausvarjoon just ja just. Maassa se olisi ihan ok, mutta en mä sitä maassa tartte.. Ilmassa se voisi olla ongelma, ei nimittäin olisi kovin kivaa jos en ylettyisi sinne, josta minun pitäisi vetää päävarjo auki. Liian löysien reisivaljaitten yhteydessä olisi melko varma, etten ylettyisi. Vaikka valjaat olivatkin paljon pienemmät kuin oppilaspaketit, oppilaspaketeilla on isompaa säätämisvaraa eikä mitenkään haittaa, ettei hyppääjä ylety pakaroitten alle, koska avauskahva on etupuolella. Aikuisten paketissa on pakaroitten alle tai päälle ylettyminen olennainen asia, koska muuten ei päävarjon aukaiseminen onnistu...
Mestari selitti minulle, että tämä on varmasti pienin paketti, jonka hän omistaa – lukkuun ottamatta hänen tyttöystävän omaa pakettia, jossa taas on liian pieni kupu, että voisin käyttää sitä (siirtyminen 260:sta 135:hen on näet aika iso hyppy – en minä TODELLAKAAN ole NIIN kokenut vielä). Kysyin, että mitä mun muka pitäisi tehdä – jäänkö loppuiäksi kahvasta roikkumaan!? Mestari sanoi, että ”kun sulla on tuollaiset laihat reidet...” Hitto! Mun reidet on ihan normaalikokoiset. Oonko mä nyt oikeesti huonompi ihminen vain sen takia, että mulla on pituutta 155 senttiä ja painoa 45 kiloa? Olen, näköjään. Ainakin laskuvarjohyppääjien maailmassa. Mestari jatkui, että ”malta nyt vielä vähän aikaa kahvassa”. Kysyin, että miten kauan mun sitten pitää odottaa. Kunnes kasvan vielä vähän..? Se odottaminen saattaisi nimittäin vähän venyä. Mestari totesi, että olen ainoa näin pieni hyppääjä, joka aluueella liikkuu, ja että valjaat pitäisi teettää suoraan mulle että ne istuisi hyvin. Paskat. Eihän mulla millään ole rahaa oman paketin teettämiseen.
En siis nyt tiedä mitä tehdä, haluan siirtyä eteenpäin, risoo etten voi tämmosen teknisen jutun takia. Ymmärrän toki, ettei mestari voi mitään sille, että olen ”liian” pieni ja ettei hänellä ole sopivan kokoista pakettia. Mutta en voi mitään sillekään, että olen ”liian” pieni, ja pettymykseni mykisti tervettä järkeä. Olin niin pettynyt, että kaikki ilo haihtui eikä yhtään huvittanut mennä koneeseen ja hyppäämään – kahvalla. Kuivasin pettymyksen kyyneleet, keräsin kampeitani ja lähdin juna-asemalle. Jos vaikka ensi viikonloppuun sulatan tän pettymyksen ja löydän taas intoa lähteä hyppäämään, vaikka avaus tapahtuukin kahvan avulla.d:-(
Toivotaan, että ensi kerralla jotain positiivisempaa.
kyra.sisko
