Tänään on karkkilakon virallisesti viimeinen päivä! Jaksoin pitää sitä viikkoa vaille kaksi kuukautta ja olen hyvin ylpeä saavutuksestani. Se ei kuitenkaan ollut "herkkulakko", joten söin näitten kahden kuukauden aikana muutaman kerran jotakin hyvää - aika vähän kuitenkin. Totaalista herkkulakkoa olisi kieltämättä ollut paljon vaikeampi pitää, mutta se ei ollut tarkoitus; ja uskon tämän jälkeen että nyt pystyisin semmoistakin pitämään. En kuitenkaan aio - se on turhaa ellei ole kunnollinen syy moiseen. Jos haluaisin viettää totaalisen askeettista elämää niin menen luostariin. Karkkilakko oli siksi koska söin karkkia liikaa (ja siihen meni rahaa turhaan).
Ja huomenna on.. ensimmäinen virallinen karkkipäivä! Wohoo! Mietittiin tässä nimittäin miten saisi pidettyä syömisiä järkevissä rajoissa ilman, että täytyisi olla karkki- tai herkkulakossa elämän loppuun saakka (ei niin kiva idea). Oivalsin sitten tämän nerokkaasti yksinkertaisen ratkaisun. (Oikeesti - en tajua miksi mulla menee aina niin kauan tajuta jotakin itsestäänselvää!).
Huomisesta lähtien siis lauantait karkkipäiviä ja viikonloppuna saa herkutella. Se voi poikkeuksellisesti käsittää perjantain iltaakin jos sattuu olemaan syy (vieraita tulee kylään, käydään ulkona tms.). Viikolla siis ei mitään herkkuja vaan terveellistä syömistä ja terveellistä määrää liikuntaa. Ainoa poikkeus on popcorn, jolla - kuten tässä on jo monesti mainittu - on taloudessamme erityinen etuasema. Kuulostaa ihan järkevältä, eikö niin? Ja mahdolliselta. Ja hei - eihän niitä karkkeja ole PAKKO syödä. Kohtuulisessa määrin syöminen on itsestäänselvä.
En kuitenkaan usko että huomenna tulee karkkia syötyä, ainakaan paljon, koska matkustan enkä varmaan kauheena ehdi. Katsotaan nyt.
Olen muuten erittäin tyytyväinen tavoitteeni saavuttamisesta. Olen iloinen, että laihdutin pois ylimääräiset kilot ja se inhottava pömppömahakin on kai kadonnut, vaikka olenkin koko ajan näkevinäni sitä. Painoa on kuitenkin karissut niin paljon että nyt pitää ottaa järki käteen ja lakata yrittämästä laihduttaa sitä (mahdollisesti olematonta) makkaraa, koska anorektikoksi en sentään halua. Tänään absoluuttinen minimipaino (= paino aamulenkin jälkeen) laski jopa minimipainorajani alle, josta seikasta tiedän että nyt enempi olisi haitaksi. Aion kuitenkin jatkaa treeniä ja harrastaa mahdollisimman paljon arkiliikuntaa, joten pitää energiakin lihaksille saada.
Mut hei: olen iloinen! Olen tyytyväinen! Olkaa tekin! Kehotan kaikkia, jotka yrittävät laihduttaa, lihota, parantaa syömistään, saavuttaa terveellisempiä elämäntapoja tai pyrkivät johonkin muuhun tavoitteeseen - jaksakaa yrittää, se on sen arvoista! Mutta tehkää niin, että teillä on iloa sen tekemisestä. Sen ei saa olla pakollista ja inhottavaa, vaan mukavaa ja inspiroivaa. Elämähän tää vain on, ei se ole niin kuoleman vakava! Peukkuja pystyssä kaikille, jotka sen tarvitsevat!
Ja arvon lukija saa pitää peukut pystyssä meikäläisen puolesta, joka maanantaina toivon mukaan läpäisee päätöskokeensa ja pääse maisteriksi. Oikeastaan tämäkin aika jolloin kirjoitan tätä pitäisi kulua lukemiseen, ehm.
Terkuin siis Kyra Sisko
