Rakas lukija!
Ei siitä sitten tullutkaan mitään. Tein näytekäännöksen yhdestä kirjasta, tai oikeastaan kahdesta – toinen oli jatko- ja talvisodan veteraanin muistoja ja toinen kertoi saman veteraanin hävittäjän etsimisestä ja löytämisestä. Molemmat olisivat olleet todella mielenkiintoista, vaativaa mutta hauskaa kääntämistä. Varmasti olisin tykännyt kun niin pidän lentokoneista ja kaikesta niihin liittyvästä. Ajattelin että pakkohan sen näytekäännöksen hyvin mennä kun olen opiskellut lentoliikennettä, vuosia työskennellyt lentokentällä ja kun vielä laskuvarjohyppäämistä harrastan. Tuttu ja läheinen alue siis... Mutta kun ei. Se joku toinen kääntäjä teki paremman näytöksen ja saikin sen homman tehtäväkseen. Risoo ja vituttaa ja harmittaa. Se kun on sellainen ensimmäinen epäonnistuminen, ensimmäinen törmäys ja aika tyly sellainen. Kun olin niin varma siitä että tämmoisessa minun pitäisi pärjätä vaikka vaikea olisikin. Nyt siis pitää totutella ajatukseen etten ehkä olekaan niin kova ”jätkä” kuin melkein ehdin alkaa luulla. Paska.
Harmittaa todella paljon. Ja siinä meni tekemistä kesäksi, nyt sitten pitäisi keksiä jotain muuta ja vielä sellaista, joka antaisi unohtaa tämän epäonnistumisen.
Tämmosta tällä kertaa. Toivottavasti pian jotain iloisempaa tulossa.
Pidä huolta,
kyra.sisko
