Rakas lukija!

Alussa oli tarkoitus kirjoittaa Sinulle mahdollisimman usein, niin että tietäisit mitä tänne kuuluu, mitä tapahtuu ja mitä siitä. Kuten itse huomaat, ei ihan onnistunut.

Ensin olin liian kiireinen, kun piti järjestää kaikkea, sitten olin liian innostunut kun tapahtui niin paljon, ja sitten en jaksanut kirjoittaa, koska tapahtuikin liikaa. Sellaisia asioita, joista en halua kirjoittaa, ja muihin asioihin, joista ehkä olisin voinut kirjoittaa, en osannut keskittyä. En siis kirjoittanut mitään.

Sitten ajattelin, että onpa huono homma kun en kirjoita. Pitäisi. Se olisi hyvä juttu, jos sillöin tällöin kirjoittaisin. Edes jotain. Tuli suorastaan huono omatunto, ajattele. Ja sitten - yhtäkkiä tulin ajatelleeksi, että ei prkl, minkä takia minun muka pitäisi? Miksi olisi pakko? Enhän minä ruvennut kirjeiden kirjoittamiseen lisätäkseni velvollisuuksia! Eiköhän tämmösiä kirjoiteta sen takia, että tekee mieli kirjoittaa, silloin kun siltä tuntuu. Kun on tarvetta kertoa jotain. Jos ei tee mieli tai ei ole mistä kirjoittaa, miksi pitäisi väkisin keksiä nasevia ja ovelia kirjoituksia. No, olipa ahaa-elämys. Eli siis - jos ei ole kirjoitettavaa, en kirjoita. Vapauttava ajatus! Ei tähän tarvitse suhtautua velvollisuutena, ei todellakaan. Tämän pitäisi olla mukava tapa rentoutua ja kirjoittaa pois sitä, mitä painaa mieltä, muttei aina, maksoi mitä maksoi. Tulin siihen tulokseen, että kirjoittamisesta saa iloa pelkästään silloin, kun kirjoittaminen sujuu ja lähtee itsestään, mikään pakottaminen ei onnistu.

Eikö niin?

Joskus (toivottavasti) pian lisää.

Terveisin

Sinun kyra.sisko