Kävin äsken kaupasta hakemassa viikonloppuruuat. Oli siis aiva USKOMATTOMAN vaikeaa jättää ostamatta mitään hyvää, makeeta, rapeeta... Sulaa kidutusta!!! Katselin ensin keksejä (en yleensä välitä kekseistä erityisen paljon), alitajunnassa ajatus suklaasta - onneksi olin sen verran järkevä etten mennyt niitä suklaahyllyjä tutkimaan, se olisi ollut loppu. Sitten silmäilin jäätelöosastoa. Sitten karkkihyllyjä.. Sitten pullahyllyjä.. Sitten uudestaan keksihyllyjä.. Lopuksi leikin jopa sellaisella ajatuksella että voisin ostaa jotakin oikein hyvää, tuoretta, pehmeää vaaleaa leipää. Sitten kassajonossa, kaikki ne suklaapatukat ynnä muut kiusaukset..!

En tiedä miten sen tein, mutta jätin ostamatta. Kotiin tultuani söin omenan - makea oli, muttei auttanut yhtään. Tämä kauppareissu oli henkisesti niin äärettömän raskas, etten nyt jaksa edes olla ylpeä itsestäni, kun selviydyin siitä niin hienosti. Tunne on ihan oikeasti kuin puristetulla sitruunalla. Ja nytkö pitäisi opiskella.. Huhhuh.