Rakas lukija!
Nyt sitten pääsin taas hyppäämään. Odotukset olivat korkealla, koska korviini oli saapunut viesti, että lentokentällä minua odottaa pienempiä valjaita kokeiltavaksi. Kentällä olin kuiteskin hiukan pettynyt, koska ymmärsin, että valjaat pitää ensin kokeilla päälle, ja sitten vasta mestari päättää ostaako hän ne omistajalta ja antaa minulle käytettäväksi. Valjaat olivat OK, mutta en ole varma mitä nyt seuraavaksi tapahtuu. Toiset olivat aika isot, mutta ihan OK silleen että voisin käyttää ne. Toiset olivat huippuhyvät, mutta niihin kuulemma mahtuu vain liian pieni kupu – tai siis minulle ihan sopivan kokoinen kupu, mutta minulla ei riitä kokemuksia, että voisin ruveta heti käyttämään näin pientä kupua. Vähän niin kuin noidankehä.. Joten katsotaan mihin suuntaan juttu etenee ja eteneekö yhtään mihinkään.
Ei siis muuta kuin kahvalle roikkumaan. Ensimmäinen hyppy oli vähän perseestä, koska sovimme metarin kanssa, että hyppäämme 2-way, 1400:ssa puramme kuvion ja 1200:ssa avaamme varjot. Mutta vaikea se on purkaa kuvio 1400:ssa, kun 1500:ssa varjoni avautuu auttomaatisesti... Saatana! Juttu kun on niin, että oppilaspaketteissa on KAP-niminen järjestelmä, joka on säädetty tietylle korkeudelle, jossa se laukaisee ja avaa päävarjon ellei päävarjo ole vielä auki (eli hyppääjän aukaisema). Meikä käyttää oppilasvarjoja, koska aikuisten paketit ovat meitsille liian isolla (katso edellinen kirjoitus). Joku hyvä sielu oli säätänyt sen 1500:ksi, en tajua miksi... Oppilaille – siis niille, jotka tarvitsevat sen... – se yleensä säätetään 1200:ksi, mutta minä kuitenkin olisin halunnut voida avata varjo itse, eli olisi ollut loistavaa jos KAP olisi ollut säädetty 1000:ksi. Usko pois hyvä lukija, mikään ei vituta enemmän kuin jos varjo avautuu auttomaatisesti ja vielä näin korkealla! Anteeksi vaan, en minä mitenkään ylikokenut ole, mutta tällaiseen minulla on kyllä vähän liikaa kokemuksia!
Joten koko hyppy oli pilalla ja lisäksi vitutti liian isot valjaat (taas kerran), niin että rintavyö meinasi kuristaa mut, käsiin ei päässyt veri virtaamaan yms. Lisäksi varjon varassa lento kesti loputtomiin (ei yllättävää kun varjo aukesi niin korkealla ja kun on vielä niin iso että kestää iät ja ajan kunnes pääsee alas...), en osannut oikein nauttia siitä.. Onneksi laskeutuminen onnistui hyvin!
Tästä varmasti selvästi näkee, että olen kyllästynyt oppilasvarjoon, ihan tosissani. Valitettavasti, näyttää siltä että minun pitää kestää sitä vielä jonkun aikaa. Ja pelkään pahoin, että aika pitkäänkin vielä..
Toinen hyppy oli sentään todella kiva. Se oli päivän vika hyppy eli sunsetload, auringonlasku yms.. Mentiin mestarin ja vielä yhden jätkän kanssa 3-way, minulla on niitä aika vähän kun yleensä hyppään 2-way, joten se oli mukavaa. Emme tehneet paljon mitään, pitäneet vai käsistä ja nauttineet laskevasta auringosta, mutta se oli silti tosi kiva. Tällä kertaa KAP oli säädetty 1000:ksi, joten aukaisin varjoni ihan itse silloin kun halusin, ja laskeutuminen oli kiva ja onnistunut. Koko päivästä jäi kuiteskin hyvä fiilis, taas kerran oli totta että loppu hyvä, kaikki hyvä.
Päivällä tapahtui vielä yksi virkistävä juttu, kun paikalle saapui kaksi suomalaista poikaa, jotka ostivat tandemhypyn. Pääsin puhumaan suomea ja selitin heille kaikki hyppyyn liittyvät asiat. Pojat olivat ihan tyytyväisiä ja tykkäsivät paljon, joten tunnelma oli korkealla.
Tämän verran tällä kertaa.
Pidä huolta,
kyra.sisko
