Rakas lukija!

Perjantaina lähdin kolmen muun hyppääjän kanssa ajamaan pääkaupungista länteen eräälle lentokentälle, jossa pidettiin kurssi ja seuraavasti kirjoitettiin kokeet A-luokan kelpoisuuden saamista varten. Oli ihanat kelit, paikalla oli noin 15 henkeä meitä mukaan lukien ja kolme opettajaa tai mestaria tai ylitarkastajaa tai mitä vaan ne nyt ovat. Käytiin läpi teoriaosuus, eli kaikkia hyppäämiseen liittyviä määräyksiä jne., mikä kesti reilut kolme tuntia.

Seuraavana ohjelman osana oli laskuvarjojen pakkaaminen. Tämä oli aika hassua. Ensin nämä ylitarkastajat ihmettelivät, että meitä on kolme ja vain yksi laskuvarjo – mutta me kun oletimme että yksi riittää (ja meille kerrottiinkin "ottakaa laskuvarjo mukaan", eikä "jokainen ottakaa itsellenne laskuvarjo"!!!) ja että jokainen pakkaa vain osan ja sitten vaihdetaan. Niin kuin aina. Ei tietääkseni koskaan pakattu niin että jokainen pakkaisi koko paketin itse, koska se kestäisi ikuisuuden. No, sopisimme siis että tehdään näin. Sitten he taas ihmettelivät, että meillä päin pakataan olkapään yli. Tai ei he ihmetelleet, mutta katsoivat meitä vähän oudosti ja oli ilmiselvää miksi. He kun ovat jotenkin vanhempaa koulua, joka on vielä tottunut pakkaamiseen lattialla tai maassa, mutta hei, jokapaikassahan nykyisin pakataan olkapään yli! (Tässä vaiheessa ehkä sopisi vähäsen selittää. Tämä lattialla pakkaaminen on vanhempi tapa, joka mielestäni kestää kauemmin. Silloin on laskuvarjo levitettynä lattialla ja järjestetään yksi sen osa kerrallaan toivottuun muotoon. Uusi menetelmä on sitten heittää koko varjon olkapään yli ja järjestää sen niin, että se roikkuu. Tämä on kai nopeampi ja ehkä myös parempi, mutta sitä en osaa sanoa.) Hyvä juttu oli se, ettei siis nämä miehet voineet kovin hyvin tarkastaa meitä, koska eivät tienneet miltä sen pitäisi näyttää ja miten se tehdään! Minulle se oli todella hyvä, koska pakkasin sen kokonaan väärin. Ongelmana oli se seikka, että olen tottunut pakkaamaan varjoa, jossa on seitsemän tunneliparia, mutta nyt meillä oli sellainen jossa on niitä tunnelipareja yhdeksän. No ok, oli se kyllä surkea suoritus, mutta pääasiat on, että sillä varjolla ei kukaan hypännyt kuiteskaan, ja että olen varma että jos pakkaisin itselleni ja kaikessa rauhassa niin tekisin sen oikein. Ja jos menisi väärin, aloittaisin aivan rauhassa uudelleen alusta! Ja mitä vielä – kukaan tarkastajista ei huomannut mitään.d:-)

Ohjelman seuraava numero oli testin kirjoittaminen. Se meni aika hyvin, koska käyttiin eka läpi kaikki kysymykset. Tämän jälkeen sain leiman kelpoisuustodistukseeni ja oppilashyppääjästä tuli A-luokan hyppääjä! Hyvältä tuntui!

Terveisin

kyra.sisko